Eihän jätetä yksin ketään?

Tiistai 29.9.2026 klo 18.38 - Ulla Palomäki

Hei vaan

Syyskuu alkaa olla ohi,lokakuu alkaa. Nyt jos koskaan on siis virallisesti syksy. No sitten talvi ja taas kevät jne. Tänään minua resonoi moni ajatus,otsikko oikeastaan ohjaa eteenpäin...Eihän jätetä ketään yksin? Ei työssä,ei luottamustoimissa,ei koulussa,eikä päiväkodissa...valitettavasti,meitä suomalaisiako? vaivaa hassu tapa nonseerata kanssa kulkijat. Itseasiassa hyvä syntyy kohtaamisesta,vierellä kulkemisesta ja lähellä olosta,ei ulkopuolelle sulkemisesta. Olen toistuvasti itse ollut viimeisten kuukausien aikana eräässä asiassa paitsiossa,olen kysynyt neuvoa,odottanut vastausta,kysynyt uudestaan ja jopa antanut moitteita...miltä tuntuu. Mutta ei,ihan hiljaista,ei mitään vastausta. Mutta eipä hätiä tekoäly lopulta auttoi tässäkin ja kertoi miten toimia. Lupasin itselleni,että en tästä ärsyynnyt,tunnustan,tein sen. Koska on muutamia asioita,joiden vuoksi kiusaamis tai nonseeraamiskulttuuri yhteiskunnassa pysyy yllä...se,että ei edes vaivauduta vastaamaan ja huono käytös.

Mutta,nyt asia on edennyt,ja minulle on myönnetty ero luottamustoimesta,hyvä niin.

Äsken kuuntelin upeaa Satu Taiveahoa TV haastattelusta, ehkä toistan samoja teesejä tavallaan,kyllähän asiat voi harmittaa ja tuntua epäoikeudenmukaiselta,mutta ei anneta sen jäädä olotilaksi. Vaan katsotaan eteenpäin. Tuleen makaamaan jääminen ei ole sen väärtti,kiitos 2009- 2025 ajasta.

Eihän kuitenkaan jätetä ketään yksin,eihän?

Yt. Ulla

Kohtaamisten ja ajatusten super päivä

Torstai 10.9.2026 klo 18.13 - Ulla

Hei

Voimaantuminen, mitä se sinulle on? Millaisita asioista sytyt? Tänään olin sh päivillä Tajan ständillä, kohtaamassa kollegoita. Aamu alkoi avajaisilla, jossa saimme kuulla aluksi ihanaa musiikkia, sellonsoittaja...yksi soitin, iso tila...mutta niin mykistävä hetki tässä ja nyt. Sellisti ja laulaja Martta Magdalena Valkeus, pysäytti todella yleisön ottamalla tilan ja saamalla kuulijat rauhaan. Niin hieno avaus.

Lisäksi kuultiin sh yhdistyksen pj avauspuheenvuoro, jututettiin vuoden sh joka valittiin keväällä, palkittu vuoden työyhteisö kertoi kuulumiset ja Ihmisen parhaaksi palkintokin jaettiin. Niin hienoja kollegoita, ansaitusti palkittuja ammattilaisia.

Oma rooli oli olla tänään vapaaehtoistyössä Tajan sairaanhoitajien standillä, joka itsessään oli erittäin mukavaa, kivoja kollegoita pysähteli ja juttua syntyi. Kiitos toimiston väki, Kukka ja kumppanit <3

Tapasin myös upeita monen vuoden verkostoituvia ystäviä, sairaanhoitajia, joiden seurassa voimaantuu. Satu T, sanasi sai minut suorastaan liikuttumaan, olen niin samaa mieltä siitä että, kanssasi on aina ollut hyvä ja helppo reflektoida ja kiitos, ihana jos olen voinut sinua tukea urallasi, kaunis kiitos <3, täällä ollaan edelleen,, Mia N, sinua on aina kiva tavata, positiivisuus ja ilo, on läsnä, se jos jokin voimaannuttaa. Päivi K, upea kiintotähtemme, olipa erityisen mukava nähdä, viimeksi kai nähtiin ainakin kaksi vuotta sitten, Anne P ruokajonossa, on aina kiva kun tuttu löytää hetken vaihtaa pari sanaa, kohtaamisen ydin on toisen näkeminen ja sellaiset pärjää pitkälle. Heljä, aamun puheenvuoro oli hyvä ja vahva, siitä pidän. Sirpa L, olipa kiva tavata, ollaan nähty todella pitkän aikaa sitten... yhteinen matka liiton hallituksessa aikanaan sekä muu vaikuttamistyö sairaanhoitajuudessa on niin tärkeää. Maijaterttu, sinä upea vaikuttaja, myös jälleen näkemisen riemua. Myös Anne, toimari,iloa töihin paluuseen, sitten ihan pian, ja pikkuvesseli oli kyllä ihgu. Muutamia muitakin pongasin, ainakin selän näin, ei vain ehtinyt juttusille, Heli N, Saija, Merja ja moni muukin. Ai niin FCG ständillä poikkesin, ja Sanna sekä Emmi, olipa kiva nähdä ja kohtahan me nähdään Oodissa. Ja vielä autolle kipittäessä Kamilla, olipas iloa kohdata, tuu mukaan vaan toimintaan.

Iltapäivästä pitikin kiirehtiä kotiin ja opintojen pariin, tänään aiheena oppari ja niiden aiheet. Diakissa se on hiukan erilainen prosessi kuin mihin aiemmin olen tottunut. Mutta mikä parasta, aiheeni, pitkät työsuhteet HVA alueiden valttikortti - ideana sai selkeän hyväksynnän, sitä kohti siis. Ei puhuta aina tulevista ja lähtijöistä, vaikka tärkeää keskustelua onkin vaan puhutaanhan niistä olevista, ja kysytään, mikä sinun superliimasi työssä on? Tästä tulee kyllä mielenkiintoista.

Näin se on lomautuspäivä 9 alkaa olla taputeltu, vielä huominen ja sitten ensiviikolla lomaviikko.

Vierivä kivi ei sammaloidu...vai miten se meni, ilo sun keskiviikkoon. Ja kiitos Satu T, että muistutit, yhdistyksen juttuihin ja tekemiseen vastaamalla kyllä, saa itselleen elinikäiset mahtavat verkostot, kuten meidät kaikki. Eli jatketaan samalla.

yt. Ulla