Kesä edennyt...

Torstai 1.8.2019 klo 23:36 - Ulla

Iltaa kaikille

Huomasin juuri, että on mennyt melkein koko kesä, kun viimeksi täällä kirjoittelin. Lomat on melkein kohta vietetty, vielä edessä yksi reissu,ehkä tavallaan se odotettu. Tänä kesänä pidin lomani kahdessa osassa,ensin kolme viikkoa ja nyt kaksi viikkoa, aika kiva. On ollut oikeastaan aikaa olla, tehdä rauhassa välissä töitä ja pohdiskella monia juttuja.

Olen kovasti miettinyt, mitäs sitten? On jotenkin levoton olo, ihan kuin jotain pitäisi tapahtua, mennä eteenpäin tai jotain? En tiedä mikä tai mitä se on, mutta sellainen pieni levottomuus on olemassa,ilmassa. Suunnitelmia minulla ei tietääkseni ole, mutta...

On tapahtunut monia juttuja, omassa elämässä, lähipiirissä, ne ehkä ovat omiaan lisäämään levottomuutta, sisäistä vipinää. Työ mietitytttää tavallaan, sitä on paljon, se on erilaista ja sen odotukset taitaa olla ihan suuret, kaikilla. Se on myös ilmiönäerilainen kuin ennen....yli kiinnostava tavallaan, ehkäyli odotettukin. Se stressaa, tunnustan, ja siksi kai myös oma terveys on hiukan horjunut kesän aikana, stressi saa meissä ihmisissä kummallista asioita liikkeelle.

Olen myöskin kohdannut jälleen ihmisiä, joita tietoisesti ajatellen ei ole minulle ikäänkuin olemassa, olen ennenkin kertonut olevani naivi siinä suhteessa. Koska uskon hyvään ja ihmisen rehellisyyteen, aitouteen olla hyvä,haluun olla hyvä,mutta kaikki ei sitä tietenkään ole. Jos sinulla on ihan siinä omassa vaikuttamisen kanavassa tai  lähipiirissä jotain,joka saa epäilemään, se hermostuttaa, ärsyttää ja surettaa...mahdollisuudet jollekkin muulle olisi olleet olemassa, mutta toinen valitsi toisin...miksi, sitä voi tietysti kysyä, mutta kyllähän syynä on valta tms. halu pönkittää jotain omaa.

Jos sinulla on ihan lähellä ihmisiä, jotka aikuisten oikeasti osoittautuvat selän takana puhujiksi...se ärsyttää, loukkaa ja surettaa. Niin, en pidä ja varsinkin jos he, ovat tyyppejä joista itse oikeasti pidit, pidät ja nyt kuumeisesti mietit, miten eteenpäin...pidänkö edelleen? Hyväksyäkö? Sanonko? Ymmärtääkö...antaa vaan olla.

Niin, kaikki sanoo, että politiikassa ainakin on selkään puukottajia, eihän se ole yllätys kenellekään, varmaan niinkin, mutta itse olen sellaiseen kyllästynyt, väsynyt, tästä syystä tulee miettineeksi monenlaista. Toisaalta, tänään jälleen kerran oivalsin, että on myös arvostettavia suuresti, aitoja,erilaisen arvomaailman omaavia, joilla itsetunto on paikallaan, heidän kanssaan taas yhteistyö on aitoa, mutkatonta ja se sujuu. On ihana olla mukana, vierellä, lähellä sellaisen innostavan ihmisen kanssa.

Huomaan, että minulla on jonkinlainen prosessi menossa, annetaan sen mennä, lähden reissuun, palaan , aloitan nykyisen työni ja toivon, että siinä kohtaa ajatukset ovat selkeämmät. Mitä ja kuka haluan jatkossa olla...sitä pohtien valkoisin siivin menoksi.

Ihanaa elokuuta.... Sinulle ❤️ T. Tuumailija

163638

Kommentoi kirjoitusta.

Kesä

Torstai 13.6.2019 klo 11:00 - ulla

No näin

Siis päästiinpä sittenkin kesään ja loma on tässä. Ensimmäinen pätkä olisi kolme viikkoa ja toinen pari, sitten ollaankin vahvasti elokuun puolella.

Onpa ollut monipolvinen ja melkoisen työteliäskin kevät. Uusi työ, liikkeenluovutuksen mukana Keusotessa on antanut monia mahdollisuuksia, haasteita ja flow kokemuksia. Töitä on tehty paljon, päivät ovat venyneet, mutta mielestäni pohja on onnistuttu luomaan alueellisen kotisairaalan kasvutarinalle, upeiden osaajien kanssa. Olen saanut työparikseni innostuneen ja huikean tyypin, ja meillä mielestäni asiat ja näkemykset mallasi yhteen alusta saakka. Tietysti on hyvä pitää mielessä, että niin minä kuin hänkin, me halusimme tämän tehtävän, kun siihen kumpainenkin haimme. Olen edelleen saanut myös jatkaa tiellä, jossa itsellä on vahva tuki esimiehiltä ja se onkin edellytys sille, että eteenpäin päästään. Olemme luomassa tälle alueelle kärkihankkeena toimintaa, joka kunnioittaa asiakasta, potilasta ja kaikki toiminta lähtee heidän tarpeestaan. Sitä kehitetään ja tarkastellaan vain siitä, tullaan pois organisaatioajatuksesta ja kysytään aidosti asiakkaalta, mitä meidän pitäisi tehdä. Myös muissa kuin sote palveluissa. Ei ole helppo juttu, välttämättä, vaikka niinhän sen pitäisi olla,eikö? Arvoa asiakkaalle, näkökulma josta, kaiken kehittämisen tulisi lähteä ja sitä kohti menemme myös Keusotessa, toivottavasti osaamme laajentaa ajatustamme myös kuntiin jääneisiin palveluihin.

Muu toiminta elämässä, on myös edennyt, työllistänyt ja haastanut. Olen paljon pohtinut, missä menen? mitä haluan tehdä? ja milloin? Valtuustokausi on puolivälissä, ja on aika luonnollinnen kohta arvioida myös omaa onnistumista samalla, kun sopimuksen mukaan meillä on menossa pormestarimallin arviointi. Palautteita on kerätty, niin kuntalaisilta, luottamushenkilöiltä kuin työntekijöiltäkin. Yhteenvetona, mielestäni alku on ollut odotetun mukainen, liikutaan asteikolla 1-5 siellä 2,5-3 ja vasta kaksi vuotta menty. No, kuntalaisena positiivista ainakin on se, että osallisuus on lisääntynyt. Kylissä näkyy iloista pöhinää ja ihan sellaisia ruohonjuuritason juttuja, tapahtumia, fiksausta siellä ja täällä, kehittämistoimikunnat toimii mukavasti, niitä kehitetään ja kehitellään. Tämän on moni sanonut ääneen ja tykkää siitä. Kaikkinensa on hienoa olla mukana, vaikuttamassa, arkeen monella tasolla, myös päättäjänä.

Poliitiinen avoimuus on kyllä lisääntynyt, rakenteita on vahvistettu, mutta vielä on tehtävää aika paljon. On hirveän tärkeää, samaan aikaan kun vauhdilla tehdään asioita, huolehtia siitä, että toimijat pysyvät matkassa mukana. Osallisuuden tunne kaikilla osallisilla, kaikissa ryhmissä on tärkeää. Toisaalta tällä alkukaudella myös Tuusulassa ollaan yleisen trendin äärellä...sisäilmaongelmat ja julkiset rakennukset...paljon on jouduttu etsimään väistötiloja, tekemään isoja ratkaisuja aloittaa investointisuunnitelma, joka tähtää varhaiskasvatuksen ja koulujen uusiutumiseen, jopa kunnantalon kohdalla on jouduttu tekemään purkupäätös. Ja samassa aiheessa tai paineessa on myös muut kunnat ympäri Suomen.

No, edellä kuvatut haasteet, edellyttävät rohkeita ratkaisuja, niitä on kyllä tehty. Tuusulan Hyrylään rakennetaan Monio, uusi lukio, monitoimitalo, päätös saatiin valtuustossa 10.6. Siitä voidaan olla ylpeitä, tosin se edellyttää hallittua lainanottoa. Moni muu hanke siinä rinnalla kulkee mukana, ja tulee imussa. No, olen usein pohtinut, voisiko asiat jättää tekemättä? hidastaa? No ei voi, me emme voi riskeerata tulevaisuuden veronmaksajia, hoitamalla tai opettamalla heitä terveydelle vaarallisissa tiloissa. Samanaikaisesti väestön kasvu hiipuu, lapsia syntyy vähemmän, ikäihmisten määrä lisääntyy ja sitä kautta oikeastaan koko kuntarakenne muuttuu. Onkin tarkkaan pohdittava, mitä on viisasta milloinkin tehdä ja tekemättäkään ei voi olla. Onkin hyvin tärkeää huomata myös se, että meidän ikääntyvät, eläkkeelle jäävät lähtevät herkästi poiskin kunnasta, koska ei ole vaihtoehtoja asumiselle. Mihin muuttaisin, kun en enää jaksa hoitaa omakotitaloa? Miten ihmeessä saadaan jokaiselle jotakin ja kunnan väkiluku hallittuun kasvuun. Asuntotonttien saattaminen ostovalmiiksi edellyttää monia toimia, se ei tapahdu kovinkaan nopeasti ja taas toisaalta, kerkeääkö ostajat lähteä ennen sitä? Kaavoitukseen tai maanostoon tarvitaan rahaa ja taas rahaa tulee veronmaksajilta...ei mikään yksinkertainen dilemma hmm...Mistä siis pitovoimia kuntaan, ei pelkästään vetovoimaa.

Paljon siis on meneillään ja mennyt, mutta nyt on syytä hengähtää ja jättää niin työ kuin luottamustoimet tauolle. Nauttia kesästä ja olla vaan.

Siis hyvää kesää kaikille.

yt. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Kesä tulee...

Torstai 16.5.2019 klo 22:12 - Ulla

Hei vaan

Niin on monenlaiset kevään seminaarit ja jutut pidetty ja oltu, vielä tiedossa eräs koulutusjuttu, viime tsekkaus projektille naapurissa.  Tänään oli tilaisuus olla pitämissä Rafaela luentoa FCG:n Rafaelapäivillä, näytöstä käyttöön jne. Olipas taas hieno juttu, sain innostuneita näkökulmia,  mutta se mikä itseä oivallutti...työn kehittäminen, upeat tulokset jotka olemme saavuttaneet muutaman vuoden aikana. Miten hienoja tyyppejä meillä onkaan töissä, kertakaikkiaan. Miten sitoutuneita olemme olleet jo pitkään, työ näkyväksi ja näyttöön perustuen. Ilman meitä yhdessä, emme olisi tässä.

Eilen taas vietimme kotisairaaloiden ja ensihoidon kanssa x-keikka kahveja, sekin oli mieletän askel, kuukausi, vasta vähän reilu kuukausi on yhteisiä potilaita x:tty, ihan käsittämättömän mageeta työporukkaa kotisairaaloissa, jälleen olen keskellä jotain hienoa, innostusta ja uutta. No mitäs tuo X-keikka taas tarkoittaa, no sitä että potilasta ei turhaan viedä ensiapuun, päivystykseen,ellei kriteerit täyty vaan tarvittaessa kotisairaalan sairaanhoitaja menee käynnille ja jatkaa hoitoa. Ajatelkaapa mitä se tarkoittaa potilaan kannalta?usein hän on ikäihminen, joka haluaa olla kotona ja jonka tilanne ei ainakaan helpotu kuskaamalla turhaan päivystykseen. Tiettyjen kriteerien mukaan ensihoito tutkittuaan potilaan, voi siirtää jatkohoito vastuun kotisairaalan. Ja taas sieltä, ammattisairaanhoitaja ottaa vastuun ja tarvittaessa konsultoi lääkäriä, hoito saadaan heti alkuun ja potilas saa olla turvallisesti kotona. Inhimillisesti ajatellen huikeeta, taloudellisesta ja resurssien näkökulmasta vähintään upeeta.

Monta muutakin juttua on työssä menossa, mutta ehkä tärkeintä olisi ja on keskittyä saavutettujen asioiden pitämiseen, mikä onkaan hyvin kehittyneen ja kehittävän työyhteisön pitovoima? Mikä saa ihmiset jaksamaan tiukassakin paikassa? Rakennne, rakenne, rakenne...mille? Kehittämiselle...kokoukset, mittarit, resurssit, arvostus...syntyy valinnoista. Kun ollaan tiukassa paikassa ja työtä on paljon, pitäisi jostain löytää voimavarat sille, että rakenteet säilytetään. Pidetään kokoukset, mitataan, seurataan, kehitetään, koska ihminenhän turvallisuushakuinen ja rakenne luo turvaa, pysyvyyttä, ja sitä kautta kestää tiukankin paikan. Älä mene sieltä mistä aita on matalin, vaan tarvittaessa mene sieltä, missä joudut ponnistelemaan ja kiipeämäänkin, siten pidät ja saavutat hyvän. Onko asioiden ylläpitäminen henkilö kysymys?ainakin työyhteisö kysymys, hyvää pitää ruokkia ja kannustaa. Se tuottaa taas samaa, inhimillinen kohtaaminen, myötäeläminen, se jos jokin vie eteenpäin...mites se meni,sitä saa mitä tilaa, eikö...

Oli kyllä upeeta taas tänään peilata luennossa sitä, mitä kaikkea olemme tehneet työyhteisönä, aika huikeita juttuja, kiitos siitä ihan jokaiselle tyypille meillä, yhdessä tekeminen ja oleminen on voimavara.

Kävin viikolla myös Valkealassa ”sääntökahveilla” tsekkaamassa erään hoitokodin loppuprosessin. Mihin siellä oltiin päästy, kun viime vuonna rakennettiin pelisääntöjä, tehtiin tiimivalmennusta ja opeteltiin työyhteisönä kohtaamaan....pitkälle oli menty, koska tiimikulttuuri on ilman muuta kohtaamiskulttuuri. Valinta ja arvo näkökulma keskiössä, esimies esimerkkinä ja tiimi yhdessä...siellä sovittiin,että pelisääntöpuu laitetaan päiväsaliin, asukkaat ja omaiset otetaan mukaan jatkamaan pelisääntöjä. Mikä ja mitkä asiat ovat asukkaille tärkeitä kohtaamisessa? Heiltä kysytään ja ne kirjataan pelisäännöiksi, tämä idea nousi tiimistä ja ilman muuta siihen kannattaa tarttua. Kaikki tekeminen pitää saada läpinäkyväksi, moneltakin näkökulmalta tarpeellista,olen kertakaikkiaan vaikuttunut heistä. Upeeta työtä Iltatähti.

On niin hienoa olla osa tätä kaikkea,nähdä kehittymistä ja kehittämistä, kyllä jatkoa piisaa ole kuulolla, seuraa täällä tai facessa,siellä ne pitovoimat on 😊

Ihanaa kesää kaikille, jos joku askarruttaa, ota yhteyttä

Tiimivalmentaja, työnohjaaja STOry

palomulla@gmail.com

          - ULLA-

Kommentoi kirjoitusta.

Missä mennään...

Perjantai 3.5.2019 - Ulla

Heips

Vappu oli ja meni, olipa kiva käydä juhlistamassa talkooväen kanssa Linjamäen Linjalaa, upea vappu iltapala, musiikkia, seuraa...talkooväen juhlistamista. Linjala on maamiesseurantalo Tuusulan Linjamäessä ja jokaisen vuokrattavissa erilaisin juhliin yms. Nyt talo on saanut sisäseiniin maalia, uudet verhot saliin, ehostusta sinne tänne. Kyllä kelpaa, hienoa että erilaiset kylätalot ovat voimissaa. Myös Jokelan Työväentalo sai maalin salin kattoon, seiniin ja on samalla tavalla vuokrattavissa, Kellokoskella taas kylätalo on saanut uuden ilmeen ja nimikilpailu kuntalaisille on käynnissä. Nämä kaikki ovat löydettävissä kunnan sivuilta sekä yhdistysten omilta nettisivuilta. On tärkeää, että kylissä on yhteisiä tiloja erilaisille seuroille ja kokoonpanoille kokoontua. Yhteisöllisyys on edelleen voimissaan, tosin se on muutoksessa.

Kevään valtuustoseminaarissa, Tuusulan päättäjien ja virkamiesten kanssa  on hyvä hiukan katsoa mennyttä kahta vuotta. Valtuustokausi alkaa ola puolessa välissä ja Tuusulan pormestarimalli on ottanut ensimmäiset askeleet. Itsereflektointi on tärkeää, me myöskin sovimme siitä malliin lähtiessämme. Tavoitteena on arvioida mitä ja miten edetty? Millainen se uusi Tuusula sitten on? Ei vielä kovinkaan isoja muutoksia tavallisen kuntalaisen silmissä varmaankaan, lähinnä rakenteita on fiilattu organisaatiossa kuntoon. Erilaisia raportointi ja seuranta välineitä, kuukausi tiedotteita mm.päätöksentekijöille ja taas samanaikaisesti kuntalaisille erilaista toimintaa. mm. osallisuus ja sen tuottamat hankkeet, tänä vuonna on laitettu 100 000€ kuntalaisten itsensä tuottamiin ja valitsemiinsa hankkeisiin joilla kohennetaan yhteistä toimintaympäristöä. Kunnassa toimii useita kuntalaisten ydintiimejä, joiden tavoitteena on kehittää juuri sitä omaa asumisympäristöä, kuulla alueen asukkaita ja jatkojalostaa heidän tuottamia ideoita. Ja tässä on päästy hyvin alkuun. Kuntalaisillat ovat tulleet pysyviksi, avoimet kunnanhallituksen kokoukset jne. Kuntalaiset halutaan haastaa ja ottaa mukaan kaikkeen tekemiseen, halutaan luoda avoin ilmapiiri, jossa kuntalaiset tietää mitä ja millaisia asioita meidän kunnassa tehdään. Kulttuurinmuutos on läsnä, muotoutumassa ja vähitellen jalkautumassa meidän kaikkien ulottuville. Ja meillä kaikilla on siinä tahtorooli, jos vain haluamme.

Kaikki nämä toimenpiteet ja muutokset ovat sellaisia, joiden tuloksia pitää malttaa odottaa, juuri nyt perjantai aamuna, Kuntaliiton edustaja Jenni Airaksinen kertoo siitä, mitä on ennakointi kunnissa? Tai mitä sen pitäisi olla? Valitettavan usein kunnissa ei vaan uskalleta oikeasti ennakoida ja tehdä päätöksiä. On myös ymmärrettävä, että strateginen työ pitäisi ulottaa kaudesta toiseen, ei vain 4:n vuoden sykleissä, niinkuin yleensä ajatellaan.

Hän käytti myös sanoja; vaihtoehtoinen tulevaisuus, tavoiteasenta, ja ehkä itse assosioin puheesta Lean menetelmät....riittävä pohjantähti, jota kohti mennään, kunnassakin...aika upeeta...

Itse ainakin olen positiivinen, ajattelen tulevaisuutta hyvän kautta, haluan pitää siitä kiinni. Päivän teema: Positiivisuuden kautta, yhdessä on enemmän ja Roomaakaan ei rakennettu päivässä...

yt. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

ajatuksia taas

Maanantai 29.4.2019 klo 23:13

Hei pitkästä aikaa

Huomenna on Vappu, siis kesän virallinen avaus...ainakin se oli lapsuudessani, vappuna sai laittaa sandaalit ja polvisukat, väliäkö sillä oliko kylmä vai ei. Minun piti ehkä kirjoittaa tänne jotain muuta tänään, mutta ajatus muuttui....joku ihminen nimeltä Jorma V,oli jättänyt minulle erääseen postaukseen kommentin, jo aikaa sitten, nyt sen vasta luin...hänen mielestään minun ei kannata kirjoittaa mitään, mihinkään, ikinä,  ei osallistua varsinkaan päätöksentekoon, olen onneton päättäjä, olen surkea kirjoittamaan ja olisi viisasta palata takaisin kouluun...Siis, oliko oikeasti niin,että joku aikuinen tyyppi,oli oikein nähnyt vaivaa jättää muutaman negatiivisen sanan minulle? Mitä hän halusi sillä kertoa minulle? Mitä hän kertoi sillä itsestään? Että on itse jotenkin parempi tyyppi? Että on jotenkin oikeutettu omaa erinomaisuuttaan arvostelemaan muita? Vai mitä? Olisi kiva saada tuollaiselle hemmolle kasvot, pohtia mitä ilman hän on mahtanut elämässä jäädä, että käyttäytyy noin..on meitä...Itselleni ei tulisi kyllä mieleen mennä netissä arvostelemaan tai arvioimaan jonkun tekstejä. Jos hän vielä täällä käy, mene äkkiä pois,ei näin surkeita tekstejä sinun tartte lukea.

Löysin myös palautteen Sirpalta, toisella kerralla, hän taas toivoi että jatkan kirjoittamista. Hän saa kuulemma aina ideoita pohtia myös omaa elämäänsä ja sen ilmiöitä, kaunis kiitos Sirpa, tuntui hyvältä ja ihana jos niin on. Nämä ilmiöt ja asiat joita täällä ihmettelen, ovat vakioita arjessa, ihmisten kesken. Ihanaa kevättä sinulle.

Selasin vähän muutakin, alla oleva on kirjoitettu 8/17...ja ihan samat sanat voisin nytkin kirjoittaa. Sen verran uusia ulottuvuuksia on taas elämässä nähnyt. Ei uskoisi, aina aikuisen maailmassa. Olen kohdannut jotain sellaista, jota en käsittänyt arvostamassani kollegiaalisuudesta tai ammattilillisuudessa olevankaan, vaan on sitä...huh huh.

 Tämä siis elokuulta 2017; ”No,mitä on ollut aikaa pohtia...aikuisia ihmisiä, ja todeta että ehkä kauheimmat kiusaajat löytyy todella meistä aikuisista ihmisistä, ihan tavallisista tallaajista, joiden kanssa sinä ja minä teemme arkisia asioita. Ja jotka omasta mielestään ehkä ovat suuriakin, asettavat itsensä jotenkin muiden yläpuolelle ja ovat tietävinään kaikesta kaiken. Kiusaamisen harrastamiseen löytyy kyllä kanavia, esim. face ja erilaiset sivustot siellä. Lisäksi myös nimettömät kirjoitukset eri lehdissä ja mielipiteissä. Ihan hullua, me yritetään puhua kiusaamista vastaan ja ihmetellään nuorison touhuja silloin, kun ne eivät käyttäydy kuten me haluamme, kritisoimme ja arvostelemme, mutta....mitä itse tekee aikuinen??

 Vai mikä on syynä...itse uskon,että osa ihmisistä suorastaan nauttii siitä,että saa ylläpidettyä jonkinlaista härdelliä,sama ilmiö on työyhteisöissäkin. Ne tyypit ovat niitä ,jotka salaa selän takana puuhailevat kaikenlaista ja kun asia tulee päivänvaloon, ollaan ihan kun ei tiedetäkään mitään. Hetken aikaa kun ryhmää seuraa,tarkkailee ja havainnoi, nämä tyypit yleensä paljastavat itsensä ihan itse, tosin he eivät sitä huomaa. Heille on myös tavallista olla sosiaalisesti aktiivisia, uteliaita ja ehkä hiukan "mielisteleviä". Sama ilmiö tapahtuu myös sosiaalisessa viestinnässä. Olen hyvin surullinen tästä, se koskettaa ja saa ajatukset melko hajalleen”

No, jatkossa siis todella toivon, että jos joku ei pidä lukemastaan, älä lue. Itse kirjoittelen tänne, omaksi iloksi, saan tätä kautta voimaa sille, että ajatukset saavat kirjoittaminen kautta reflektiopintaa. On hyvä kirjoittaa asioita itsestä ulos. Paljon on kevään aikana tapahtunut mukaviakin asioita, vaalityötä on tehty, politiikkaa hoidettu, muita yhteiskunnallisia suhteita myös, kotona piha - asiat alkaa hahmottumaan ja ystävien kanssa on juhlittu monet kerrat. Olen onnellinen, arjestani.

Huomenna juhlitaan Vappua, sitten valtuustoseminaaria, ja toukokuu töiden kautta liikkeelle. Ihanaa kevättä sinullekkin, näe kaikki kaunis ympärilläsi...pongaa plussa arjen lisäksi, se kantaa enemmänkin kuin negatiivisuus.

yt. Ulla 

Kommentoi kirjoitusta.

Moneksi menoksi

Perjantai 15.3.2019 klo 23:04 - Ulla

Heips vaan 157 875...huh ja huh...Kiitos ihan jokaiselle <3 

No kylläpä taas on monelaista sattunut tässä yhteiskunnassa ja tässä pienessä maailmassa, jota itse edustan. Suomen hallitus kaatui, yllättikö se ketään? Ei ainakaan minua...ennemminkin hämmästyin että nyt vasta. No,se taisi olla vaalipolitiikka, nyt kun Sipilää ja kumppaneita seuraa, yhtäkkiä ollaankin niin samaa mieltä. Jopa Soten epäonnistumisesta, melko hullua.

No, jotain kuitenkin saatiin aikaan, työllisyys lisääntyi, mutta mikä oli sen hinta yksilön kannalta, joillekin ihan hyvä, mutta pätkätöiden lisääntyminen, toimeentulohakemusten kasvu jne. Aiheuttaa edelleen monille vaikeuksia selvitä elämässä.

Osittain ollaan hyvällä tiellä ollaan,mutta kai palkalla pitäisi kuitenkin tulla toimeen? Mikä onkaan koulutetun henkilöstön tarve, rooli mm. paljon puhuttu ikäihmisten hoidon mitoitus, pitäisikö se kirjata lakiin? Ei ainakaan pelkästään, koska muuttuuko mikään ellei mietitä mistä mitotus rakentuu tai keistä? Tarvitaanko kouluttaa lisää matalapalkkaisia alalle, hoiva-avustajia, mielestäni ei, mikä heidän roolinsa olisi? Korvataanko heillä varsinainen hoitohenkilöstö, kiusaus ainakin olisi iso. Meillä on jo nyt sairaanhoitajat ja lähihoitajat, lisäksi tarvitaan keittiö- ja siistijähenkilöstöä, ei uutta ammattinimikettä hämäämään ja kustannuksia alentamaan. Hämmästyin, että sitä kuitenkin aidosti pidetään vaihtoehtona.

No entä sairaanhoitajat, no 5000 tyyppiä aloittamaan lisää opetusministerin mukaan,  juu ei tartte, mutta jos vientiin tarvitaan lisää sairaanhoitajia, niin sitten, Pohjoismaat ja Britannian, odottavat kieli pitkällä Suomalaisia sairaanhoitajia.  Ihan hassua, me koulutetaan heidät ja annetaan valmiina ulkomaille. Oikeasti meillä on jo nyt noin 72 000 sairaanhoitajaa, jotka, eivät työskentele sairaanhoitajina Suomessa, tarttis varmaan tehdä jotain? Vai....mitä luulet? Palkkaus? Työolot? Muuta? Ja edelleen moni miettii alan vaihtoa ja vaihtaakin. Nyt tulisikin satsata hyvinvointiin, työterveyteen, olosuhteisiin ja palkkaukseen,jotta tulevaisuudessakin riittäisi hoitajia. Se resurssi on, mutta käyttämättöminä. Haaste ei selvästikään ole saatavuudessa, vaan rakenteessa joka on vääristynyt. Kiihtyvä halua saada kaikki töihin, alasajaa samalla työn arvostuksen. Ja tosiasia on,ettei sillä palkalla sittenkään tule toimeen...vaarana voi olla että, miksi sitten tekee mitään?

Tehdään siis tärkeää työtä yhdessä, jotta jälkipolville olisi myös asiat hyvin, niiden ratkaisut ovat nyt. Äänestä, vaikuta ja ota puheeksi.

t. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Kevät tulee...tulee se <3

Perjantai 15.2.2019 klo 23:34 - Ulla

Iltaa

Olipas tunnepläjäys ...Yö yhtyeen solisti ja paljon muuta, Olli Lindholm on poissa. Hän menehtyi alkuviikosta äkillisesti kuten tiedämme, mutta...äsken tullut Vain Elämää toi asian taas hiukan lähemmäksi. Jostain syystä, hänen tarinansa on koskettanut monia, myös minua vahvasti. Tänään oivalsin jotain...tarina, mistä tulet, millä tarinoilla, mitä teet ja mikä sinua ajaa tekemään...mieletöntä. Kuinka tärkeää on oivaltaa, elämä on tässä ja nyt, elä tätä päivää, tee rauha itsesi kanssa, uskalla haastaa ja tunnustaa...omat harmaat alueet, omat luurangot kaapista, oma vajavaisuus...olen selvästi melkoisessa tunnemyrskyssä. Näille sivuille onkin helppo kirjoittaa, ikäänkuin päiväkirjaa...sillä olemalla oma itsesi, sinua ei voi satuttaa...oivallus, joka on tullut matkan varrella.

En tiedä kuka tai mistä näille sivuille tullaan, edellistä postausta oli luettu noin 300 kertaa..se on paljon minun maailmassa. Hyvä niin, ihana että olette täällä, tulette sitten mistä vaan.

Jonain kauniina päivänä ehkä, olen taas askeleen valmiimpi sanoittaman ja pohtimaan oman elämän ilmiöitä, en vielä...jokainen prosessi ja kohtaaminen vie eteenpäin. On tärkeää yrittää oivaltaa ympäristönsä, itsenä ja muu...vain sitä kautta voi rakentaa jotain pysyvämpää. Mites se meni” en koskaan ole osannut tehdä asioita kohtuudella, aina täysiä” hmm.ajattelemisen aihetta monille, myös minulle. Elämän janoiset, innostuneet ihmiset yleensä saavuttaa lakipisteensä pakosta...mutta kun...niin tuon olen kuullut jopa itseni sanovan monta kertaa. Ehkä on hyvä, että asiat yhteiskunnassa menee tunteisiin, tapahtumat koskettaa...se ehkä saa aikaan yhä useamman pysähdyksen...meissä ihmisissä. Vaikkakin siitä maksettava hinta on usein korkea. Yhteiskunnallisesti se on nyt läsnä, ikäihmisten hoidossa ja sen ympärillä vellovassa keskusteluissa.

Ahneus kävi lankeemuksen tielle vai miten se meni...niin kävi. Ei pidä aliarvioida kanssakulkijoita koskaan, milloinkaan ja kaikkea ei pidä uskoa. Pörssiromahdus jopa erään toimijan kohdalla, hanat meni kiinni...ei ollutkaan niin näppäriä. Mutta se hinta, monen ikäihmsien puutteellinen huolenpito ei pitäisi olla mahdollista, millään ilveellä, Teenkö etiikkani vastaista työtä,kuka kuulee minua? Mutta, muista aina mikä on liian hyvää, ei ole totta. Joka taaskin tuli toteen näytetyksi, tosin ostopalvelujen tekijän meneminen lankaa? Toimijat harhaanjohtamista? Ihmiset, välineenä....huh. 

Nyt on vain suunta ylöspäin, Omaan toimintaan ja omilla resursseilla,...tehdään töitä, tämä tokenee vielä....

ps. Klo.17,00 on edelleen valoisaa, kevät tuoksuu, lumetkin voi jopa sulaa...kyllä se on täällä pian KEVÄT.

Ihanaa helmikuun loppua

t. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Esikevät(kö)?

Perjantai 1.2.2019 klo 23:51

153011...kiitos

Helmikuu

Näinhän jälleen päästiin tukevasti vuoden 2019 puolelle, en kovin ole kerennyt täällä kirjoitella,mutta nyt jotain. Uudet työkuviot on alkaneet sillee vähitellen, hiukan kahta duunia sooloillen, ennenkuin oikeasti pääsen irtautumaan. Henkilöstövaihdokset ja resurssipula, myös esimiesten kesken on joskus arkipäivää. Uutta rekrytointia, vanhasta luopumista ja uudelleen  järjestelyä, siitä on uusi työnmaailma tehty. Jo nyt,se tuntuu mielekkäältä, aika mageelta, suorastaan hiukan kutkuttaa, miten saadaan hommat yhteen. 5 toimipistettä ja yksi tekemisen kulttuuri, höystettynä erilaisilla oman näköisillä tiimeillä, vautsi mitkä mahdollisuudet. Jo nyt,huomaan,että autossa istuminen paikasta toiseen, pitää koordinoida heti alkuun hyvin, toisaalta haaste olla läsnä riittävästi edellyttää myös tiimien kanssa yhteistä pohtimista. Mutta minulla on hyvä työpari sekä huippu esimies, upeat kollegat, mukavilta ja osaavilta tuntuvat työntekijät, mikäs tässä,kun alkuun päästään. Myös toisen työn, kouluttamisen näkökulmasta on ollut kivoja kohtaamisia alkuvuodesta, lähellä ja kaukana, lisää seuraa kevään mittaan. Aiheina kuinkas muutenkaan, Työyhteisötaidot, kiva duuni kulttuuri ja tiimityö, tai sen ilmiöt vaikka nimellä Mitä meidän pitikään tehdä? Miksi olemme olemassa ? Ja miten tehdään? Saadaanko arjen pelisäännöt tehtyä ja toteutettua? Huikeita innostuneita ihmisiä.

Melko negatiivinen  keskustelu hoitotyöstä, kolmannesta sektorista on juuri nyt vallalla ja kyllä aiheesta. Keinottelu tuottamisen kasvattamisella, verojen valumisella ulkomaille ja aivan älyttömillä palkoilla johdolle on otettu sieltä arjesta, nipistämällä kaikesta. Missä on inhimillisyys, tasa-arvo tai kohtuus ?  ei missään. Kikkailu tuloksella heikompiosaisten hoidossa, ihmisten jotka eivät itse pysty peräämään oikeuksiaan, tuntuu erityisen pahalta.

Nämä paikat missä itse olen ollut mukana työtä kehittämässä, ovat olleet kunnallisia ja yksityisiä. Niitä yhdistää hyvä johtaminen ja vastuullinen työyhteisökäyttäytyminen jokaisen osalta, tahtotila tehdä hyvää asiakkaan hyväksi ja eettinen kyky arvioida omaa työtä. Itse ajattelen että, ei se määrä työntekijöissä pelkästään mitään ratkaise, vaan henkilöstön osaaminen, koulutustaso  ja työn oikea jakaantuminen on avain asemassa. Myös palkkaus on aivan liian matala, sen eteen todellakin toivoisi jonkun jotain tekevän...mutta ei vain näytä onnistuvan, suurista puheista huolimatta. Asiakkaiden hoitoisuus, toiveet ja ne todelliset arjen tarpeet edellyttävät korkeasti koulutettua ammattiosaamista, eikä vain käsiä tai lukumäärää, niinkuin tässä nyt ensimmäisenä tuodaan esiin joka puolella. Omahan meillä jo nyt nähtävissä, mikä kaikki voidaan laskea mitoitukseen tai ennemminkin kuka kaikki? Nyt tarvittaisiin kirjauksia laadusta, osaamisesta ennemminkin Ja työn arvostuksen nostamista, voitaisiin aloittaa palkasta, sitten koulutuksesta ja johtamisesta.

Eri ammattiryhmiä tarvitaan tekemään moniammatillista yhteistyötä arkeen, eikä vain yhtä vähiten maksavaa tekemään kaikkea. Yhtä hullua on palkata korkeasti koulutettu osaaja joka sitten tekee kaikkea mahdollista, kalliiksi tulee sekin. Potilasturvallisuus, asiakashyvinvointi edellyttää tänä päivänä laaja-alaista osaamista. Ellei koulutettua henkilöstöä ole riittävästi, malli on todella tuhoava asiakkaan näkökulmasta, mutta se on myös vastuutonta toimintaa. Julkisessa mediassa puheet aliravitsemuksesta, ja jos ne johtuu siitä, että asukkaat ei saa tai kykene ruokailemaan, koska ei ole riittävästi apua,on karmeita, ihan hirveitä. Suomessa!

Siinä ei paljon auta kehumiset työttömyysasteesta tai viennin onnistumisesta,millainen yhteiskunta antaa kansalaisille moista kohtelua? Myös fyysinen turvallisuus pitää turvata,kaikille ja kaikkialla, sehän on itsestään selvää. Jos näistä hoitamatta jättämisistä edes joku on totta,mitä media kirjoittaa, oli hallitukselle tehty välikysymys aiheellinen ja hallitus on kyllä menettänyt kaiken arvonsa ihmisten edessä. Mutta,kuten jo kuulimme, nyt korjataan asioita ja taidetaan jatkaa ennallaan, asioita joita hyvinvointiyhteiskunnassa ei ikinä olisi pitänyt päästä edes tapahtumaan. Mikä ei vielä tullut näkyväksi, uskaltaako edes ajatella... 

Korkea työneettisyys, nollatoleranssi asiattomassa käytöksessä ja osaava, hyvä johtamien mahdollistavat arvokkaan ja turvallisen hoidon myös ikäihmisille. Ja nämäkään asiat ei parane pelkästään käsipareja lisäämällä, kysymys on....mitä he tekevät?mikä on sallittua jne. Ihmettelen vahvasti tällaisia ”haamuhoitaja” juttuja, voitaisiinko ne tuoda konkreettisesti esiin, sehän on asiakirja väärennöstä, sovitun sopimuksen rikkomista, äärimmäisen huonoa johtamista ja vastuutonta toimintaa, eikä vaan vihjailla asiasta Tai luvata korjata se, jälleen asia jota ei pitäisi olla olemassakaan...Siis lainvastaista toimintaa, kuka edes suostuu väärentämään asiakirjoja ja kenen pyynnöstä? Aika hullua.

Yhtään faktaa en vielä ole nähnyt, mutta sen faktan olen nähnyt, että meillä alkaa olla todellinen sairaanhoitajapula Suomessakin. Jos seurasit Sairaanhoitajaliiton ulostuloa mediassa tiistaina, työolobarometriaa ja puheenjohtajamme haastattelua, joka oli asioita toteava, ei revittelevä mielikuvahöpötys niin kuin tässä on myös kuultu, niin kannattaisi huolestua. Alaa vaihtavien määrä, surkea palkkaus ja pian eläköityvät ikäluokat yhtälönä ovat melkoinen haaste. Mistä se osaaminen jatkossa otetaan? Mm. Lääkkeenmääräämiskoulutusta halutaan lisätä, koska myös lääkäreistä on pula, mutta mistä ne osaajat otetaan, jollei sairaanhoitajat koe alaa vetovoimaiseksi? Lapsena aina unelmoin, että minusta isona tulee sairaanhoitaja ja tuli, mutta täytyy kyllä sanoa, että omakin usko on aika ajoin lujilla. Näen kuitenkin niin paljon hyviä tyyppejä, osaajia, tyytyväisiä potilaita ja omaisia, että se saa jaksamaan raskaassa työssä. Työ itsessään ei ole niin raskasta omalla kohdalla, vaan media, yhteiskunnan paineet ja jatkuvassa eettisessä kuormassa oleminen kuormittaa. Me tiedämme miten asiat pitäisi tehdä, mutta riman alta mennään. Kuten viime aikojen paljastukset osoittaa, toisaalta hyvä,erittäin hyvä, että tulevat julki.

Ei kaikki työnantajat suinkaan ole huonoja, eikä totta tosiaan kaikkialla tehdä huonoa hoitotyötä, mutta kuka puolustaisi meitä korkean työmoraalin omaavia työntekijöitä? En ole kovinkaan monen huomannut tätä tekevän.

Yhdistystoiminnassa on saatu myös omalta osalta tämä vuosi vauhtiin. Toisaalta en yhtään ihmettele, että me toistuvasti keskustelemme työhyvinvoinnista,vuorovaikutuksesta, työyhteisötaidoista, johtamisesta, kohtaamisesta jne. Itsensä johtaminen on kaikista vaativin laji, autoritäärinen toimiminen...surullista, oliko suutarin lapsella kenkiä, ei totta tosiaan aina taida olla. No, uskotaan että asiat alkavat sujumaan jollakin aikavälillä paremmin. Harmi, että tunnen tyytymättömyyttä, pettymystä ja aika moni muukin on kertonut että tuntee näin, yhdessä tekeminen, erilaisten mielipiteiden kunnioittaminen pitäisi olla keskeinen lähtökohta. Aika moni miettii myös tarkoitusta olla mukana, vaihtoehtojakin aina on, näin myös itse olen alkanut pohtimaan.  Olisi niin tärkeää, että yhdistäisimme voimamme saman liiton alle,mutta toimintakulttuuri siellä sisällä saa jakaantumaan. Tämäkin asia täytyy ottaa puheeksi, toistaiseksi sitä ei ole uskallettu. No itse jätin suosiolla toiminnan jo viime vuonna, en halua olla luomassa tuollaista toimintakulttuuria enempää. Tosin, me ihmiset olemme niin erilaisia, koemmekin asioita eri tavalla mutta, silti tietysti kun itse työyhteisöjen näkökulmasta, työnohjaajana pohdiskelee, tulee näkyväksi monenlaista, ehkä tarkoituksettomastikin.

Sairaanhoitajaliiton, Uudenmaan alueyhdistys piti myös perehdyttämispäivän tammikuussa, siellä kävin kertomassa valtuustotyöskentelystä Sairaanhoitajaliiton valtuustossa. Oli huikean hienoa kohdata ammatilliset, kollegiaalisesti verkostot jossa alueyhdistyksen uuden puheenjohtajan ohjauksella mentiin hyvin valmistelluin esityksin. Tunsin suurta ylpeyttä, sairaanhoitajien ammattikuntaa kohtaan. Arvostava kohtaaminen ja kohtelu lähtee meistä itsestä. Se miten me kohtelemme toisiamme on kaikista tärkein. Asioiden läpinäkyvyys, rohkeus käsitellä haastaviakin asioita, kysymyksiä ja sovittujen ohjeiden noudattaminen on hyvää ammatillisuutta,jota niin toivoisin leviävän myös muuallekin. Kollegiaalisuus ei ole vain sanoja, vaan se on arjen kulttuuri, hyvälle kohtaamiselle.

Politiikassa mennään taas omalla tahdilla eteenpäin, on pieniä asioita ja todella suuria. Ensimmäinen valtuusto oli taannoin ja olimme Tuusulassa lähes historiallisessa hetkessä, valtuusto päätti lähteä hakemaan ympäristöministeriöltä lupaa pakkolunastaa maa-alueita. Edellisen kerran näin oli 20 vuotta sitten, merkittävä avaus ja kulttuurin muutos Tuusulassa. Ja tätä jälkipuintia onkin sitten sosiaalisessa mediassa käyty ja varmaan käydään jatkossakin. Toisaalta, toistuvista yrityksistä, monista neuvotteluista, eettisistä näkökulmista maaomistajien tasapuolisesta kohtelusta ja kunnan omasta päätösvallasta kaavottaa ja määritellä alueita, tähän lähdettiin. Viimesijainen keino mutta lain näkökulmasta täysin mahdollinen. Asia tuleekin pitää mielessä siten, että se on se viimeinen keino johon voi tarttua. Ymmärrän oikein hyvin monenlaiset näkökulmat asian tiimoilta. Keskustelu jatkuu varmasti, kuitenkin äänestystulos oli selvä 30-21, joten samankaltaistakin näkemystä päättäjissä löytyy.

Huomenna onkin sitten aika lähteä kannustamaan yli kuntarajojen pelattavaa pipolätkä turnausta, kumpi voittaa Tuusula vai Järvenpää, viime vuonna se oli Tuusula. Klo.11.00 Rantapuistossa Järvenpäässä, kiekko tipahtaa jäähän ja peli alkaa, ehkä tavataan siellä. #mähoidan #uuttatuusulaa ja #mitänäitänyton

yt. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Luopuminen

Perjantai 28.12.2018 klo 20:36 - Ulla

Hei vaan

Näin ollaan saavuttamassa tämänkin vuoden päättyminen, samaan aikaan koen luopumista ja on pitänyt hetken aikaa miettiä mistä olen luopumassa? Ja millä ajatuksella? Mitä tuli tehtyä ja mitä tästä eteenpäin?

Olen tehnyt osastotyötä oikeastaan koko urani, esimiehenä ensimmäiset 10 vuotta pelkästään ja ihan viimeiset kaksi vuotta lisänä kotisairaalan päivittäisjohtaminen. Siis 12 vuotta lähiesimiestyötä takana, tai tuli jo elokuussa.

Olen koulutukseltani somatian puolella epätyypillisesti suuntaunut mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön, lisäksi olen työnohjaaja ja työyhteisökouluttaja. Esimiehenä olen pyrkinyt kehittämään itseäni koko urani ajan ja mielestäni ole siinä onnistunutkin ihan kivasti. Olen suhtaunut tekemääni työhön kaikella arvokkuudella ja aina tosissani, haluan tehdä esimiestyötä, edelleenkin. Koska uskon siihen, että teitpä mitä tahansa, sinun on haluttava sitä. Jos sen menettää, kannattaa pysähtyä kuulemaan itseä.

Olen lisäksi aktiivisesti harrastanut jo 15 vuotta hoitotyötä, osallistunut monenlaisiin koulutuksiin, yhteistyökuvioihin, luottamustehtäviin, vienyt aktiivisesti laadukasta ja eettistä hoitotyötä eteenpäin. Ammattiyhdistystoiminnassakin olen ollut aiemmin mukana, en enää. Olen ollut ja haluan jatkossakin olla hoitotyön, laadukkaan ja eettisen hoitotyön puolestapuhuja, asiakas edellä. Uusi tehtäväni varmasti antaa minulle siihen huikeita mahdollisuuksia.

Mistä sitten olen luopumassa? Osastomaailmasta tai ainakin sen intensiivisestä osasta, olen vaihtamassa työtäni liikkuvaan, alueelliseen lähijohtamiseen jossa minulla on 5 toimipistettä, miten se onnistuu? en vielä tiedä? Mitä minulta tullaan odottamaan ja mitä minulla on antaa? Itseohjautuvuuden työkenttä on edessäni, ikäänkuin annetusti ja haluankin kutsua, haastaa kollegat siihen mukaan. Voimme yhdessä luoda mahdollisuuden, huikean sellaisen.

Olen aina kysynyt, miten työntekijät auttavat minua onnistumaan esimiehenä? se on hyvin vaikea kysymys, johon ei kovin helposti tule vastauksia, mutta muutamia arvokkaita olen matkani varrella kuullut..."kaksipuolinen luottamus", "reiluus", "puhun avoimesti", " en mene kaikkeen mukaan", "kysyn ja varmistan asioita suoraan" jne. Näiden sanojat ovat olleet hyvin merkittäviä hoitajia, suhteessa ammatillisuuteen, kykyyn refelektoida itseä ja arvostaa työyhteisöä. Toivon, että tällaisista ajatuksista jatkossakaan en luovu, enkä uskokaan niin. Tarvitsen siis teitä kaikkia, jotta yhdessä onnistumme luomaan Alueellisen, oikeudenmukaisen ja tasavertaisen toimintaympäristön koko kuntayhtymän asiakaskunnan käyttöön.

Mistä sitten olen valmis luopumaan? Olen jollakin tavalla valmis menemään eteenpäin, luopumaan joistakin ilmiöistä joita ympäristössä kohtaan. Olen valmis sanomaan työkavereille kiitos yhteisestä matkasta, olen valmis tekemään uusien yhteistyökumppaneiden kanssa töitä, olen valmis auttamaan osaltani sinua onnistumaan.

Kissa kiitoksilla elää, mutta kyllähän se mieltä lämmittää, vai miten se meni...kiitos sinulle ja muistathan jatkossakin, kiitos on aina kaksipuolinen lahja, jota me molemmat tarvitsemme, aidosti. Esimies tarvitsee työntekijöitä onnistuakseen ja antaminen on aina kahden kauppa, siinä meillä suomalaisessa työnmaailmankulttuurissa on vielä oppimista.

Kiitos <3

t. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Jeeeeee...nyt on aihetta iloon

Tiistai 11.12.2018 klo 21:26 - Ulla

Upeeta joulunodotusta

Tänään keskustelimme kollegan kanssa, mikä ihme siinä on ettei reilusti tuuleta, innostu, näytä iloa kun saavuttaa jotain? Vaatimattomuus ei kaunista ketään, joten nyt en ole sitä, ei tässä postauksessa....

Ihana kollegani on ihan uuden edessä, hän vaihtaa työtä, kaupunkia kokonaan, hän pääsee kehittämään ja tuottamaan laatua...unelma työ, Valtava seula, läpi meni ja jee...kyllä, nyt on skumpan paikka. Muutama vuosi sitten, kun hän tuli meille...oivalsin jo silloin, että hänessä on jotain suurta, toisaalta tarvittavaa tavallista ja ihastuttavaa...onnea, ihan hirveesti...melkein voisin juoda teetä kanssasi edes vähän...ja se on paljon se..tai ei nyt liioitella, otan kahvin sittenkin,hih hih..ja sinä trion kolmas, me teemme tämän hallitusti, sinun uudet mahdollisuudet ovat myös edessä <3 

Myös toinen tärkeä kollega, joka on tehnyt valtavasti töitä, joka on äärimmäisen sinnikkäästi vienyt asioita eteenpäin, on mielettömän taitava ja hyvä tyyppi...myös hän, aloittaa uudessa työssä KEU Sotessa, onnekseni hän on aika lähellä minua jatkossakin, onnea myös sinulle :)

No entä minä...lisää skumppaa...pikkuhiljaa alan oivaltaa, mihin olen astumassa...vautsi, olen niin ylpeä itsestäni...tulin valituksi Keski-Uudenmaan soten kotisairaaloiden hoitotyön esimieheksi...ihan mieletöntä...ostin ruusuja itselleni ja ja.. Kotisairaala toimii tällä alueella kaikissa kunnissa, (Tuusula, Järvenpää, Hyvinkää, Nurmijärvi, Mäntsälä) hiukan eri kokoisina, mutta lähes pääosin samalla formaatilla. Vuoden alusta meillä on alueellinen kotisairaala, jossa on 5 toimipistettä ja minä olen niiden lähiesimies...mageeta, ihan huikeeta...pääsen olemaan mukana jossakin todella hienossa luomistyössä. Tekemään yhdessä muiden osaajien kanssa, koko alueen kattavaa toimintaa, jossa itseisarvo on asiakkaan, potilaan saama hyvä, laadukas hoito kotiin. Kustannustehokkuutta unohtamatta, inhimillisistä arvoista puhumattakaan. Ihmisen on hyvä siellä missä hän on, omassa toimintaympäristössä, turvallisesti...silloinkin kun hän on vakavasti sairas, jos se muuten on mahdollista. Ja sen mahdollistamiseksi tarvitaan meitä, Keski- Uudenmaan Alueellista Kotisairaalaa.

Paljon hienoja mahdollisuuksia, meille kaikille, mistä luovun ja millaisia asioita saan tilalle? Olen toiminut osastomaailman lähiesimiehenä vuodesta 2006, viimeiset 2 vuotta myös osittain kotisairaalassa Järvenpäässä. Luopumista on paljon, uskon kuitenkin että homma jatkuu ja karavaani jatkaa matkaa...nyt oli tämän aika, ehdottomasti. Kiitos kannustuksesta ja siitä, että kykyni nähtiin. Aikansa kutakin kuten joku viisas sanoi ja toivottavasti olen jättänyt jälkeeni monia sellaisia asioita, joiden kautta myös muut jatkaa matkaa, myös itse olen saanut asioita joiden avulla uskallan itse jatkaa matkaani...Nyt siis iso askel eteenpäin, upeeta...kutkuttava jännitys mielessä, niinkuin pitääkin. 

Tämän postauksen merkitys on tässä, Hyvä me ja Onnea...ihanaa joulun odotusta, Sulle ja Mulle, Meille kaikille.

ps. Tänään ei olla vaatimattomia <3 

ylpeästi Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Jouluntunnelmaan...

Lauantai 1.12.2018 klo 11:41 - Ulla

Mukavaa joulukuuta x (150614)

Näin syksy taittuu pikkuhiljaa talveen, vaikka kun ulos katsoo ei vielä varsinaista talvea ole. Mutta, lähestyvä joulu on saanut monet laittamaan ulos, ikkunoihin yms. kausivaloja, ikäänkuin illan pimeys muuttuu ”satumaisemmaksi” valomereksi. Ihastuttaa, koska tämä pimeys saa kyllä mielen painumaan, mutta ihanaa että yhdessä siihen vastataan, vaikka valomerellä. Kiva kulkea tuolla ja ihastella ihmisten kotien, kylien ja keskustojen valoja, joitakin hyvin taidokkaitakin...nautitaan niistä.

Monenlaista on taas vallalla, itse odottelen luottavaisin mielin vuodenvaihdetta, se kuntayhtymä muutos on ihan tuossa,likellä...mitä se kellekin tuo, jää nähtäväksi mutta, omalla kohdalla ihan levollinen mieli. Olipa muuten huikeeta taas käydä eräässä paikassa kouluttamassa ja yhdessä tekemässä heidän näköisiä pelisääntöjä työhön...kivoja ihmisiä, jotka uskaltavat puhua työstään kun heitä houkuttelee siihen, taisi olla jo neljäs kerta kun heitä tapasin...työstä puhuminen siten, kun asiakkaat, työnantaja ja hyvät työkäyttäytymisen säännöt edellyttävät on aika haastavaa. Miten päästä irti minä ajattelusta, vain omasta näkökulmasta?. Se että reilusti puhutaan asiakkaan odotuksista, työnantajan odotuksista juuri sinulle, ei välttämättä ole helpoin näkökulma kehittää työtä. Mutta se pitää tehdä, jos aidon oikeasti halutaan saada toimiva yhteisö, joka tuottaa kaikille hyvää tulosta, aineellista ja aineetonta...oikeasti asiakkaallekkin. Siihen kun yhteisö pääsee, sen sanottamiseen, ollaan jo otettu iso askel. 

Työyhteisökäyttäytyminen ei ole kovinkaan kaukana lasten ja nuorten koulumaailman, nettimaailman asioista. Koulukiusaaminen on vakava asia,törmäsin siihen taas ja toivoisinkin että yhteiskunta ottaisi asian vakavasti. Tällä hetkellä olemme ikäänkuin jälkihoidossa, jos sellaisessakaan...vahinko on jo olemassa, aikuisen, lapsen, nuoren mielessä kun vasta aletaan selvitellä...syyllistä...Mielestäni aivan väärä tapa, kun asiaan tulisi puuttua 0-toleranssina jo pienen asiattoman puheenkin  tasolla. Itse sitä yritän kovasti opetella, koska meistä jokainen, ihan jokainen siihen varmaan joskus syyllistyy, ajatuu joskus...kiireessä, stressissä, epävarmuudessa tms.tilanteessa. Ainakin minä. Entä sinä? Jo esimerkiksi viesteihin vastaaminen, miten se tehdään vai tehdäänkö lainkaan? vastaanko siihen mitä kysytään? Eräs viisas aikanaan sanoi, että on hyvä pohtia mitä tietty käytös palvelee käyttäjälleen?  Ja miten muut ympärillä suhtautuvat? puuttumattomuus on usein hiljaista hyväksymistä toimintatavalle, vaikka sitä sellaiseksi ei ajattelisi. Puuttuminen edellyttää suurta rohkeutta. Tällaiset ilmiöt ovat aikuisten maailmassa, työssä ja harrastuksissa ihan tavallisia, no olen aiemminkin pohtinut täällä sitä, haluaisinko itse  olla mukana? Ja Missä? Jokainen meistä itse sen päättää, minä en halua. Toimin siis aktiivisesti välttäen tällaista, joka taas ei tarkoita sitä, etten näkisi sitä tai olisi siitä huolissani...joskus vaan on omalle ratkaisulle enemmän tilausta, on hyvä pohtia mikä milloinkin on minkäkin arvoista. Mihin sitä energiaansa käyttää...ja mitä toiminnallaan viestittää.

Eräs upea kollega vaikuttamisen maailmasta, oli juuri eilen kirjoittanut,ettei jatkossa hyväksy omalla face sivullaan negatiivisuutta, vaan poistaa ne,ihan huikean hieno päätös, näin teen myös itse vaikka hyvin harvoin sellaista kohtaan facessa mutta muuten kyllä. Syystä että, roolini ei ole saman kaltainen, kuin tuolla arvostamallani tyypillä.  Opettelen myös jatkuvasti huomaamaan itsessäni ne kohdat, joissa voin syyllistyä tuohon ja toimin niitä estääkseni, en viitsi mennä edes mukaan yleiseen negatiivisuuden lietsontaan missään. Olen valmis pahoittelemaan huonoa käytöstäni, pyytämään anteeksi ja jos sen vaan tunnistan, pidän sitä suurena oppimisen paikkana itselleni. On tärkeää osata inhimillistää itsensä suhteessa maailmaan, täydellinen ei todellakaan voi olla mutta tiedostava, ennenkaikkea omasta tekemisestä. Koska vain sen voi muuttaa, asenteen ja suhtautumistapansa voi valita, kuten eräs toinen arvostamani ihminen taannoin sanoi.

Palatakseni vielä tuohon kiusaamiseen, josta juuri hiljattain luin sydäntä särkeviä tarinoita, vetoan sinuun aikuinen....älä hyväksy puuttumattomuutta. Älä hyväksy edes sanoissa ympärilläsi toisen aliarvioimista, tyhjäksi tekemistä, huonoa käytöstä, ole siis rohkea. Sillä ne vahingot, joita toisen väheksyminen tavalla tai toisella aiheuttaa, ei koskaan häviä mielestä. Oli se syy sitten mikä tahansa, myöskin ne kiusaajat kiusattu muistaa aina. Meidän aikuisten tehtävä on puuttua, ei ole muuta mahdollisuutta, auttaa lasta, nuorta ja tosiamme elämässä eteenpäin. Sillä yhteiskunta, toimintakulttuurimme on sellainen, kun me olemme. Silloin siis pitää pyrkiä 0- linjaan kiusaamisessa, sanoilla tai teoilla.

Julistetaan joulukuu hyvän mielen teemakuukaudeksi, ja haasta itsesi, puutu siihen mitä näet, ole rohkea, niin työssä,koulussa, päivähoidossa, yhdistyksissä, ympäristössä...toki aina miettien miten. Puheeksi ottaminenkin auttaa, ehkä herättämään...missä sitä onkaan mukana ja  mitä mahdollistaa.

Iloista joulun odotusta meille kaikille

t. Ulla 

Kommentoi kirjoitusta.

Mikä muuttuu, muuttuuko mikään?

Maanantai 12.11.2018 klo 10:29 - Ulla

Hei

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen työryhmä, Sairaanhoitajaliitto piti kokousta jälleen tänään. Onpa huikeeta istua juuri tässä pöydässä / kuulla skypen päästä ihmisiä. Täällä myös halutaan kuulla mitä Keski- Uudenmaan alueelle kuuluu, kollega Uudeltamaalta kertoi, mitä muu Uusimaa tekee...päivän ajatus, tuotteistaminen ikäihmisten palveluissa on tarpeen, vakioiminen..ja itselle tämä jollakin tavalla sopii, on tuttua. Lean ajatus on vakioida toimia,asioita,niin pieniä kuin suuria..tehdään aina samalla tavalla, pohditaan mitä lisäarvoa tekeminen tuottaa asiakkaalle? kuka hyötyy ja kenen näkökulmasta. Radiossa soi mainos..."asiakkaan pitää ostaa sitä mitä tarvitsee, ei sitä mitä tarjotaan."..kyllä, yksilöllisyys tulee humioida, myös terveydenhuoltoon tämä sopii. Asiakas on palvelun ostaja loppupeleissä täälläkin.

Agendana on myös pohtia, millaisilla tavoitteilla sairaanhoitajat lähtevät kohti vaaleja, eduskuntavaalit, EU-vaalit ja jossakin siintävät maakuntavaalit. Mikä on meille tärkeää? Mihin haluamme päättäjien kiinittävän huomiota? Liitto teki vasta kyselyn, jossa hoitajia, esimiehiä pyydettiin pohtimaan työnmielekkyyttä...mistä se flow oikein tulee ja mihin se on kadonnut? Voitte arvata, palkkaus, henkilöstön riittävyys ja tietynlainen hierarkisuus niin hyvässä kuin negatiivisuudessa rasittaa hoitohenkilöstöä.Tulemme tämän asian tiimoilta olemaan vahvasti niin alueellisesti kuin muutenkin näkyvillä, seuraa kanavia #mähoidan kuulet varmasti lisää #twiittaakintaalla.

Tänään on myös Tuusulan valtuusto, olemme todella isojen asioiden äärellä, valtava maakauppa Focus alueella, kouluverkkoasioiden uudistaminen, investointeihin valmistautuminen jne. Illasta odotetaan melko pitkää ja äänestämäänkin päästään, toisaalta hyvä niin, koska silloin toteutuu demokratia. Kaikesta ei saa eikä tulekaan olla samaa mieltä, eihän meitä sinne äänestäneetkään toimi niin. Pidä siis omasta arvomaailmasta kiinni, se tekee meistä meidät.

Onpa siis monelaista menossa ja työn alla, tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia kunhan ne vaan pongaa, toisillemme toisistamme kertoen. Yhteistyö on tärkein elementti, ilman sitä tää homma ei vaan pelitä...missään.

Mukavaa joulunalun odotusta :)

t. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

148989

Sunnuntai 4.11.2018 klo 11:12 - Ulla

Hei vaan kaikille

Jälleen on aikaa vierähtänyt, kuukin kerkesi vaihtumaan...aika menee todella nopeasti. Paljon hienoja juttuja taas ollut ja tulossa...arki ja sen tapahtumat ovat vaan niin wow...

Lean voitonjuhlasta selvittyämme, olemme jatkaneet työn saralla eteenpäin, paljon on vielä tekemistä. Työssä monenlaiset muutovalmennukset ovat arkipäivää, on ollut haasteita mutta myös hurjan hienoja oivaltamisen paikkoja. Sairaanhoitajaliiton syyseminaari oli taannoin ja yhdessä tekeminen, verkostoituminen on niin voimaannuttavaa, tarvitaan samaistumiskohteita, kuulua joukkoon ikäänkuin...no,edessä samaan aiheeseen syysvaltuusto ja siellä vaalit, valinnat, itse tulin valituksi Uudenmaan sairaanhoitajien valtuustoon myös seuraavaksi kaudeksi, kiitos luottamuksesta. Olen ollut Sairaanhoitajaliiton luottamustoimissa todella pitkään ja on hienoa,että edelleen luottamusta riittää. Meillä onkin Uudellamaalla mahtava myös uusi valtuusto, jossa on edustusta monesta näkökulmasta.

Tuusulan valtuusto piti myös valtuustoseminaarin, jossa käsittelimme mm. ensi vuoden budjettia, Tuusulassa ollaan monessakin asiassa uuden äärellä. Tulevina vuosina lapsiin, kouluihin satsataan 150 milj. myös meillä, kuten monessa muussakin kunnassa on julkisten rakennusten tilanne sellainen,että vaihtoehtoja ei ole. Lisäksi olemme saaneet kuntakehityslautakunnassa eteenpäin myös Hyrylän tulevan liikekeskustan paikan päätettyä, se jos jokin on merkittävä asia. Nyt sitten vielä tarvitaan valtuuston päätös ja ehkä, ehkä sittenkin nostokurjet täyttää Hyrylän horisontin. Se jos jokin on odotettu ja toivottu. Sote palvelujen siirtyminen Keski- Uudenmaan Sote kuntayhtymän hoidettavaksi, on todella jotain uutta, sinnehän menee henkilöstö sekä rahat, omistajaohjaus tuo kunnille ihan uuden näkökulman kuntalaisten palveluille, iso asia,josta ei vielä paljon tiedetä, mutta luottaa pitää koska päätös on tehty. Valtuustoseminaari oli kuitenkin hyvä, tunnelma vapautunut ja eteenpäin menevä. Ryhmäpuheenvuorossa käytinkin mm. argumentteja, että meidänhän ei pidä olla eikä ole tavoiteltavaakaan, olla kaikesta samaa mieltä, mutta Tuusulan tulevaisuuden kannalta yhteistyötä pitää ja kannattaa tavoitella, ja tehdä. Se on itseasiassa edellytys tulevaisuudelle. Seminaarin tunnelma oli hyvä, ja uskon että näillä eväillä saamme kunnan asioita reippaasti eteenpäin. #uuttatuusulaa 

Ehkä tärkein juttu viime aikoina oli itselle päästä kuulemaan Saimi Hoyeria, Keudaan Keravalle. Hän kertoi matkastaan kohti unelmaa, sitä mitä hän nyt tekee...kaikkien kommelluksien ja monien esteiden kautta, kuitenkin Punkaharju hotelli yrittäjäksi, ei siksi että haluaa olla yrittäjä pelkästään, vaan siksi että unelma palata lähtökohtiin vei kohti sitä. Hän puhui vahvasti siitä, että puhu vain asioista joita rakastat, joihin tunnet intohimoa, usko itseesi ja etsi mentori, joka uskoo sinuun. Hän myös kehoitti välttämään ilkeitä ihmisiä. Tämä jostakin syystä puhutti minua kovin, koska jos jollakin on oikeasti aikaa olla ilkeä toista kohtaan on kysymys aika syvästä, ihmiskäsityksestä, arvomaailmasta...ei sillä, että olisin tavannut ilkeitä ihmisiä paljon, mutta kyllä...tunnistan. Kaikkinensa Hoyerin puheenvuoro oli kyllä upea, monellakin tavalla, wow.

Koulutusyrittäjä kollega otti myös yhteyttä, tiedossa on uusvanha koulutusrupeama, jossa minut haluttiin mukaan,lisäksi muutama muu juttu, joten sillekin wow....kaikkea kivaa siis loppuvuoteen...ai niin, eilen hautausmaalla käydessäni juttelin ja tapasin erään ystäväni äidin, puhuimme valosta, syksystä ja melankoliasta...näin marraskuussa se hiipii ainakin minuun, toistuvasti. Ja itse olen vasta viimeaikoina oivaltanut voimaantuvani musiikista, konserteista...ja niihin olenkin tänä syksynä satsannut. Myös aiempina syksyinä, mutta tänä syksynä vasta oivalsin sen auttavan itseäni eteenpäin. Niissä on aina huikean merkityksellisiä sanoituksia, tarinoita, näyttäviä näytöksiä, uuden ja luovan voimaa... Siis,etsi itsellesi paras keino nauttia syksystä, talvesta...mikä se ikinä onkaan...kevätkin sitten taas tulee jne. 

Kiitos jo tästä alusta Danny, Laura Voutilainen, tulossa vielä Jenni Vartiainen, Kaija Koo ja Juha Tapio...wow <3 ja sitten onkin vuodenvaihde :) 

Marraskuun ajatuksin Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Upeeta

Lauantai 6.10.2018 klo 0:15 - Ulla

Iltaa ihmiset

Mieletön viikko, monellakin tavalla ja tänään vasta perjantai, ei kun lauantai jo. Monen viikon odotus ohi, nyt saa sanoa ja ääneen iloita. 4.10 Järvenpään terveyskeskussairaala palkittiin suomen Lean yhdistyksen vuosittaisessa seminaarissa  vuoden Lean teko- kilpailussa 2. palkinnolla. Kyllä vaan, uuttera työmme tuotti tulosta, olemme systemaattisesti kehittäneet ja uskoneet siihen, että omalla tekemisellä on väliä asiakkaan hyvinvoinnin ja palvelujen saatavuuden näkökulmasta, kustannuksista puhumattakaan. Samalla saimme oman hyvinvointimme kukoistamaan. Työkyvyttömyydestä johtuneet poissaolot laskivat 65 % vuodesta 2016, ylityökustannukset 85 %, samaan aikaan potilaan keskimääräinen hoitoaika vähenei 6 päivää....siitäkin huolimatta, hoidimme potilaita kokonaismäärältään enemmän kuin koskaan. Sakkopäivät erikoissairaanhoitoon ovat olleet jo vuosia 0...ihan huikean hienoa ja ja ja... Työtä se on vaatinut, meidän lähiesimiesten panos (Mari, Anne ja minä) on ollut merkittävä, kuten jokainen asioiden arkeen viemisestä voi oivaltaa, mutta myös ilman meidän upeata hoitohenkilöstöä se ei olisi toiminut, yksin on aika vaikea tehdä. Ylempi johto taas omalla panoksellaan on tarjonnut puitteet, asettanut raamit ja yhdessä tekemällä, on aikaansaatu huippu saavutus. Pikkasen on ollut ilmassa leijumista viime päivät, näillä prosesseilla on turvallista ja luottamuksellista lähteä kohti kuntayhtymää, Keski- Uudenmaan sotea. Täältä tullaan...

Eilen myöskin sain kunnian olla jälleen puhumassa vastavalmistuville hoitajille työnantajan odotuksista ja työelämätaidoista. Toista sataa opiskelijaa oli kuuntelemassa, tunnelma oli huikea. Se yhteinen kokemusten jakaminen, opiskelijoiden kannustaminen ja luennon jälkeen saatu palaute, vahvisti omaa osaamista jälleen. Tiedän missä vahvuuteni sijaitsee. Nyt voikin alkaa pohtimaan, mitä sitä isona tekisikään? Monia ajatuksia vielä avoinna, ehkä ne ratkaisut tässä vähitellen tulee. Tänään illalla Olli Naukkarinen sanoi henkilöstöjuhlassa, suhtaudutaan muutokseen siten, että jokapäivä on kiva ja hyvä mennä töihin, hyvä idea, tavoitellaan sitä ja pidetään se mielessä.

Voi miten iloiseksi tulinkaan politiikan kollegan sanoista facessa, suora kehuminen ja asian jakaminen, miten tärkeää onkaan antaa palautetta, se niin voimaannuttaa, kiitos Jussi.

Tänään sainkin viettää viimeistä henkilöstöjuhlaa Järvenpään kaupungin järjestämänä, oli juhlava, mutta myös hiukan haikea tunnelma. Olen ollut Järvenpäässä töissä n.23 vuotta, se on pitkä aika, siihen on mahtunut monia kokemuksia ja monia tehtäviä. Ylpeydellä niitä voi muistella ja pohtia, siis matka jatkukoon uusien haasteiden kautta.

Upee viikko, upee ilta ja upeaa me, yhdessä moniammatillisena tiiminä, toistamme tukien. ai niin...tiimityö, tuo lempilapseni, myös sen kehittäminen, kouluttaminen siitä saattaa tarjota vaikka mitä tulevaisuudessa. Huomenna aamusta Kellokosken koululle, on opettajien Veso- päivä ja sain mahdollisuuden osallistua, kuulemma 800 opettajaa verkostoituu, oppii ja kuulee uutta, kiva mennä mukaan. 

Ai niin, Keski- Uusimaa teki meistä jutun myös :)

Nyt kuitenkin, Lean, työ työn tekemisen kulttuuri, toiminnan vakioiminen ja ihmiSten ehdoton aito kunnioitus, siitä on hyvä hoitotyönprosessi tehty...ja senhän me jo teimme, mutta matka jatkuu...koska matkailu on kivaa ja innostavaa :)

kiitos taas ja seuraavaan kertaan

terkuin Ulla

ps. 148 111 kävijää...huikee kiitos Sinulle

Kommentoi kirjoitusta.

Ympyräinen mieli...

Perjantai 28.9.2018 klo 18:08 - Ulla

Hauskaa iltaa...

Näin sanoo aina eräs tuttu,kun piipahtaa ovesta...onko ilta hauska, no riippuu kai mistä sitä katsoo. Mutta, lähelle 300 kävijää vajaassa kahdessa viikossa...hienoa,kiitos sinulle. Se ainakin on hauskaa, erittäinkin.

Tässähän on kerennyt sattua ja tapahtua, poliittiset asiat aktivoituneet, valtuustoryhmän oma semma käyty, ryhmää tavattu eri kokoonpanoilla, yhteisiä huolia ja iloja jaettu, eteenpäin mennään ja uutta ihmetellään. Työssä asiat etenee omaa tahtia, liikkeenluovutus lähenee ja sen myötä monenmoiset asiat.

Stressi, mitä se on? no,se on se tunne, jonka ilmaantumisesta pitää itseä koko ajan muistuttaa, väkisin aina välillä pukkaa päälle...Nyt on ehkä hyvä hetki miettiä, mitä kaikkea sitä kerkeääkään vielä tehdä, mitä hienoja juttuja eteen tulekaan...malttia vaan itselle.

Oletko muuten huomannut, että aika menee nykyään ihan hurjaa vauhtia, ensiviikolla ollaan jo lokakuussa,hups heijaa. Meneekö aika nykyään nopeammin vai tapahtuuko asioita vaan lyhyemmässä ajassa enemmän? Hmm...

Mutta, nyt tällainen kevyt postaus tällä erää, ja jatketaan taas, mukavaa syksyn aikaa...Itselle arjen ajatuksena, maltti on valttia tai anna mennä omalla painollaan...älä suhtaudu liian intohimoisesti...älä mene samalle viivalle...muista missä olet ja mitä näitä nyt sitten onkaan...Kivaa lokakuun alkua Sinulle,upeeta syksyn väriä.

terkuin Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Yön tunneilla...

Lauantai 15.9.2018 klo 1:29 - Ulla

Pitäisikö sanoa Hyvää yötä...hullua,mutta nyt on yö :)

On jo monena päivänä pitänyt laittaa tänne muutama rivi, tämän hetken mietteistä...ihan ensiksi, viitaten tuohon edelliseen kirjoitukseeni ja erilaisissa rooleissa olemiseen...käsiini osui taas sen jälkeen huippukirja. Ammatillinen käyttäytyminen, ihan uusi julkaisu Pekka Järviseltä joka mm. organisaatiokulttuurin kanssa on työskennellyt pitkään. Minulle useinkäy niin, että asia jota pohdiskelen, ihmettelen, jäsentelen itsekseni...putkahtaa usein asia,ilmiö artikkelina, luentona, aiheena tai kirjana eteeni...taas kävi niin.

Mä niin rakastan kirjoja <3 ja niiden synnyttämiä ajatusmyrskyjä, ajatusteni  jäsentelyä, vahvistusta omille ajatuksille, uusia ajatuksia ja näkökulmia jne. Itse pohdin kirjoituksessani viimeksi mm. poliitista ammatillista käyttäytymistä, jota Järvinenkin hiukan avaa kirjassa. Arjessa monet tuovat jopa henkilökohtaista arvostelua yleiseen keskusteluun, vahvastikin ja se saattaa jopa kääntyä itseä vastaan jossakin tilanteessa. Hyvä argumentointi ei mene läpi, sitä ei kuulla ja hyväkin idea jää kuulematta, harmillista. Näissä tilanteissa saattaa tunne ohjata enemmän kuin asia itsessään, ja se ei ainakaan yhteisessä päätöksenteossa ole hyväksi välttämättä.

 Tänään aamulla juuri puhuttiin aamuuutisissa viestinnästä ja sanomisista,reaktioista...Yhteiskunta on muuttunut..enää ei mietitä kuka sanoi, vaan mitä sanoi? ja siitä nousee hirveä haloo. Ei mietitä sitä, onko sanoja kontekstissaan oikeutettu sanomaan, varsinkin jos hän tulee ulos ammattin tai tehtävän kautta, vaan arvostellaan mitä sanoi...ikäänkuin meillä ei yhteiskunnallisesti olisi enää sivistysvaltioon kuuluvaa, arvomaailmaan kuuluvaa  tehtävien edellyttämää käyttäytymismoodia, vastuuta tehtävien kautta luoda ja vastata yhteiskunnallisestakin turvallisuusilmiöstä luottamuksellisuuden kautta. Tarkoitan tällä sitä, millaisia mielikuvia luodaan profession kautta esim. erilaisista instituutioista, palveluista, siis miten ne herättävät luottamusta, arvostusta jne ihmisissä, millaista imagoa luodaan, halutaan luoda?...onko se muutos hyvä vai huono? Minusta huono, koska ihmisen arvomaailan, ihmiskäsitys tulee mielestäni usein näkyväksi jopa "lipsahdusten" kautta, ei toista arvostavana tarvitse mollata, lytätä, halveksua toista, eihän?

Syksy alkaa muuten pikkuhiljaa saapumaan, luonnon värit ovat ilmiantaneet sen, ei ehkä niinkään lämpötilat...myös illan pimeys on aika vaikuttavaa, syksyssä on paljon hyviä asioita, se enteilee talvea ja luonnon lepotilaan menoa, jotta taas tulee uusi kasvukausi...ihanaa, itse tykkään kaikista vuodenajoista...mutta en mistään ehdoitta... mutta kaikissa on hyvä puoli. Oma syksy täyttyy työn ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi konserteista erilaisilla koonpanoilla...Laura Voutilainen, Danny, Juha Tapio, Gösta Sunqvistin hengessä olevaa musaa, Jenni Vartiainen ja Kaija Koo...aika hyvä poppi setti, vai mitä...näistä ehkä eksoottisin on Danny,,,mutta, koska olen avoin monelle, pitää tääkin kai kokea. Eräs ihana tyyppi Jokelasta on saanut minut hullaantumaan näihin...ne ovat ihana tapa tavata, viettää aikaa yhdessä ja löytää yhteiset muistot menneistä asioista, kiitos Pirjo <3

Myös monenlaiset muut ajatukset omassa arjessa ovat olleet läsnä, olen sairastellut, sairastanut todella sitkeää tulehdustautia jo 1,6 vuotta, syönyt antibiootteja "ämpärikaupalla" ja se ämpäri ei ole ollut ihan ilmainen monellakaan tapaa ja sen sisällöstä on seurannut taas muita harmeja...leikauksiakin on ollut jo kaksi,mutta vihdoin tänään ehkä, voisin toiveikkaasti uskoa asian jäävän taka-alalle, on ollut todella ärsyttävää...siihen sitten vielä olkapäätapaturma, niin että joo, onhan sitä siinä kaikenlaista jo, joten pikkuasiat ei ihan hirveesti harmita... Mutta, eteenpäin, sanoi mummo lumessa, tämäkin haaste on osoittanut, että arjen ilot pitää etsiä tässä ja nyt, muistaa joka päivä iloita siitä mitä ja ketä on lähellä...ja kenen antaa vaikuttaa siihen. Vain siten, mieli pysyy kasassa ja jälleen, vaikuttamisen kehä toimii...kiinnitä aktiivinen huomio vain siihen mihin voit vaikuttaa ja mistä voit päättää --> #asenneratkaiseeaina #vaikkasejoskusärsyttää #munelämä2018 #parastajustnyt

ja hei...146 642 kertaa kiitos, käynnistä ja tervetuloa uudelleen

t. Ulla

Kuntapolitikko, vaikuttaja, hoitsu, esimies, äiti, vaimo ja pohdiskeleva eukko

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Å

Pohdintaa pimenevään iltaan...

Tiistai 21.8.2018 klo 22:39 - Ulla

Iltaa taas

Monenlaiset ajatukset mielessä päätin tarttua päivittämään sivua. Viime aikoina olen pohdiskellut ilmiöitä,mikä saa käyttäytymään siten kun käyttäydytään. Ihan fiksut tyypitkin... Juuri julkaistiin tutkimus Pelastakaa Lapset - säätiön kautta, vähävaraisia lapsia kiusataan eniten, yllättikö? No ei, tämä ei mielestäni ole mikään uusi juttu, jo 1960-luvulla asia oli niin. Aina yhteiskunnassa on vallinnut ns.parempiosaisten porukka, jotka ainakin luulevat olevansa jotenkin jalostuneempia ihmisiä, oikeutetumpia tai jotain...no sydämmen sivistystä ei saa lukemalla, ei rahalla tai statuksella...vanha sanonta ja niin totta. Jos ihmisen arvomaailma on jollakin tavalla vino, ei taloudellisella statuksella ole merkitystä, hän vaan  kokee oikeutuksen sille että on ikään kuin parempi kuin muut, se vaan on ihmisissä. Toisaalta tarpeeksi koettuja asioita, menetyksiä, luopumisia, voi jalostaa ihmisen ymmärtämään, myötäelämään muita. Tai päinvastoin, ihmisen arvomaailma, sen jalostuminen on monimutkainen juttu,

No sehän pätee oikein hyvin myös aikuisten maailmassa, itseasiassa onko niin,että piilokiusaajat ovatkin aikuisia? Verhotaanko se ”kiusaaminen” nokittelun, julkisen  nolaamisen, ylemmyydentuntoisen kirjoittelun, kommentoinnin, erilaisten mielipiteiden, valtapelien, jopa kristillisten arvojen taakse? Kuka tai millainen ihminen kykenee aidosti myötäelämään, olemaan samaa tai eri mieltä pyyteettömästi, kuka sen voi arvottaa? Sehän ei todellakaan ole helppo laji, aina joku on eri mieltä, mutta eikö se ole rikkaus ennemminkin? Kun ihmisiä seuraa, voi mennä pitkäkin aika siihen,että oikea ”totuus” ihmisen arvoista paljastuu...tietysti suhteessa siihen, mitä itse pitää tärkeänä ja arvokkaana. Eihän voi puhua kuin omasta puolesta, omista tuntemuksista...ja mitä kauemmin ihmisten ”pelaaminen” pysyy piilossa, sen kurjemmalta paljastus sitten tuntuu...siltikin, haluan säilyttää ”ihmisnaivuuden”, jota piirrettä itsessäni havaitsen, hyväuskoisuus voisi olla synonyymi sille. Ihan vaan siksi,että usko hyvään kantaa paljon pidemmälle. Toki, sitten jonku ”paljastuminen” rikkoo, tekee särön jollekin, ennenkaikkea luottamukselle ja toki sen kanssa voi elää, koska useinmiten sellaiset ihmset eivät sittenkään ole ydinpiiriä, mutta tottakai se harmittaa, ”älä jää tuleen makaamaan” on hyvä sanonta, joten asioiden ei kannata antaa kovin kauan mieltä vaivata. Aika ajoittain kuitenkin on tarpeen tehdä ajatustyötä, huomatakseen sen, mihin oikeasti kannattaa satsata...mitä puolustaa ja mitä viedä eteenpäin. Ihminen on kyllä hassu olento kaiken kaikkiaan. Enemmän ehkä asioissa joskus häiritsee laskelmointi, jota sellaiset ihmiset harrastaa,mutta se tulee näkyväksI, ennenpitkää. Oma vahva intuitio ei yleensä petä, ei oikeastaan koskaan.

Toinen asia jota viimeaikoina olen pohtinut, miksi ihmiset alkavat tekemään auttamistyötä...ajan kuluessa huomaa, että itseä pitää sitten pönkittää, tuoda asia esille tavalla tai toisella..ikäänkuin se jotenkin pitää erikseen saada esille. Autettavat, jotka lukevat näitä, kokevat varmasti asian ehkä aika kurjana, ikäänkuin syyllistyen ja sehän ei toki ole tarkoitus..kai. Auttamistyöhön ryhtyminen on hienoa, mutta niin äärimmäisen hienotunteista, ja herkkää, joka tietty tulisi huomioida. Monesti emme oivalla sosiaalisen median voimaa, asioiden leviämistä laajasti ja niistä tehtäviä tulkintoja. Miltä ne asiat ja kommentit sitten näyttääkään...Ehkä on hyvä,että auttamistyötä tehdään järjestöjen kautta, ainakin se on silloin jotenkin suojatumpaa yksilöön nähden.

Arjessa taas työ vie mukanaan, on kiva olla taas lomien jälkeen töissä. Saimme hiljattain kuulla, olevamme valtakunnallisen Lean kilpailun viiden parhaan joukossa, meille tehtiin arviointikäynti ja tuloksista kuulemme myöhemmin. Tuntuu niin hyvältä, Terveyskeskussairaala, kunnallinen ja huipputiimi...on hienoa olla osa sitä. Kuntayhtymään valmistautuminen alueellisesti on levollista ja itse suhtaudun hyvin positiivisesti tulevaan. Olemme hyviä, erittäinkin, suhteessa asiakasprosessin tehokkuuteen, asiakkaan hyvään joten sillä mennään. Jahka tulokset selviää, perästä kuuluu, vuosien kehittäminen on tuottanut tulosta. Hyvä me. 

Vahvasti edelleen pohdin millaisia asioita tulevaisuudessa haluan, voin ja aion toteuttaa...”elämä on riittävän hyvää, ei ole tarpeen tavoitella kuuta, kun ympärillä on tähtiä tuikkimassa” —ulla palomäki 2018–

Hei seuraavaan kertaan, jatketaan pohdintaa ja havainnoimista, opitaan ja oivalletaan, elämä on juuri niin hienoa, kunhan sen oivaltaa elää tässä ja nyt.

Kommentoi kirjoitusta.

Eloisa elokuu vauhtiin

Tiistai 14.8.2018 klo 17:37 - Ulla

Hei Sinä 145349 kävijää...

Tässä pikainen kooste, mitä meneillään ja mitä juuri nyt...Onpa mukava, että jälleen olette kovin innokkaasti käyneet katsomassa postaustani. Elokuu on jo puolivälissä ja monenmoiset asiat on syksyä ajatellen käynnistyneet. Myös kokousrumba, josta itseasiassa pidän kovastikin. Verkostoituminen ja ihmisten tapaaminen on mukavaa, niin töissä kuin muuallakin.

Työssä valmistaudutaan liikkeenluovutukseen Kuuden soteen, jännittääkö...no ei, olen aika optimistinen ja toivon että  asiat menee parhain päin. Meillä Järvenpäässä on niin huikea porukka töissä, että huolen häivää ei jaksa kantaa... ja Edelleen kesäloma teki tehtävänsä, en ota enka aio ottaa mitään stressiä siitä, työtä tekevälle riittää kyllä...muutenkin aika monessa saa olla mukana. On myös hyvin mielenkiintoista ajatella todellista uuttakuntaa, joka sote palvelujen jälkeen jää jäljelle...millaisia huimia mahdollisuuksia se tarjoaakin, mutta myös hyvin paljon uusia haasteita, senkin seuraamisessa ja päätöksenteossa on kiva olla mukana.

Sain myös avauksen uudenlaisen ryhmän työnohjaukseen, poliitiisen ryhmittymän. Aiheena ryhmädynamiikka ja ryhmäytyminen. Se olikin hyvin mielnkiintoista ja uudenlainen alueajatus...voiko poliittinen ryhmä hyötyä työnohjauksesta? ja miten huikeita mahdollisuuksia se tarjoaa ko. ryhmälle jos he uskaltavat haastaa itsensä? Todella huikeat, ryhmien lainalaisuudet ovat samanalaisia riippumatta siitä, mikä on substanssi mitä tehdään. Kykeneekö poliitiiset toimijat siihen, hyvä kysymys? Ainakin tarvitaan melkoinen murros ennen sitä ja rohkeita politikkoja itsensä kehittäjinä...Tämä ryhmä uskalsi, ei oma vaan lähiympäristöstä ja arvostan sitä kovasti, mukana monia kokeneita poliitikkoja, vautsi. Sain ryhmän vetämisestä hyvää palautetta, joka tietysti tuntui kivalta. Uudet jutut on aina kivoja ja saavat omatkin aivonystyrät liikkeelle, ryhmine  vetäminen on aina kahden kauppa... Joten taas mennään, tässä tärkeimmät tunnelmat tällä hetkellä, toisella kertaa lisää...

Ai niin, tosiaan edelleen saa kouluttamaan haastaa palomulla@gmail.com jos tarvetta, ideoidaan yhdessä teille sopivaa juttua. Oikein mukavaa elokuuta myös sinulle :)

t. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Heinäkuuta...144 659 x kiitos

Keskiviikko 4.7.2018 klo 22:08 - Ulla

Heips vaan

No niin, omalta osaltani loma on pidetty ja töissä oltu jo muutama päivä. Tuntuu hyvältä :) Lomalla oli kiva olla, mutta kyllä myös on tärkeää tavata kollegoita ja kuulua sosiaaliseen verkostoon sitä kautta. Käydä keskustelua yhteisen kiinnostuksen kautta, yhteisen työn ja yhteisten näkökulmien kautta. On myös niin, että näin kesällä kaikesta kiireestä huolimatta, hyvä fiilis on eri tavalla läsnä.

On myös monenlaisia ajatuksia mielessä, tulevaisuudesta, ilmiöistä ja asioista. Aikaisemminkin olen täällä kirjoittanut Keski-Uudenmaan soten asioista, ja niiden mukanaan tuomista vaikutuksista, joilta meistä kukaan kunnan sote alalla työskentelevänä ei voi välttyä. Ne vaikuttaa, mutta milloin ja miten, jää nähtäväksi. Nyt jo liikehdintää tapahtuu ja yhteisiä koulutuksia yms. Alkaa hahmottumaan, hyvä niin, koska valmista tuleee olla 1.1.2019.

Olen itse myös aktiivisesti ollut mukana ammattiyhdistystoiminnassa, koen sen tärkeäksi ja hyväksi tavaksi vaikuttaa, olla tietoinen asioista. Siinä on myös kuntayhtymän näkökulmasta omat haasteet, alueelle tulee yksi suuri ammattiosasto, joka muodostuu kuuden kunnan työntekijöistä. Minkä kokoinen loppupeleissä jää nähtäväksi, riippuu järjestäytymisasteesta ja siitä mihin kukin kuuluu tulevaisuudessa. Itse olen aina uskonut siihen, että hyvällä neuvotteluilla ja osapuolten kuuntelemisella saavutetaan kestäviä ratkaisuja,oikeastaan ammattiyhdistys ja työnantajat tulisikin nähdä samalla puolella, ei vastakkain. Koska molempien etu on saada ratkaisuja aikaan, sitä kautta työpaikkoja, ihmisille toimeentuloa ja ennenkaikkea asiakkaalle laadukasta palvelua, auttamiseksi tulemisen kokemuksia jne. Toimitaanko näin, toivottavasti, lähtökohtainen uskominen yhteiseen hyvään vie paljon pidemmälle kuin lähtökohtainen epäily. Siihen ei myöskään sovi, kyynärpäätaktiikka tai autoritäärinen asioiden vieminen eteenpäin, se kääntyy itseään vastaan väkisin. Sitäkin valitettavasti näkyy,onko se osaamattomuutta vai mitä, näin sote alalla minusta melko huolestuttavaa, vallan käyttöäkö? Keski-Uudenmaan sote tulee olemaan iso työnantaja ja tarvitaan yhteistyöhön kykenevä työntekijäedustus ja sen eteen pitää tehdä töitä. Vain siten homma saadaan liikkeelle. Itse näen kuntayhtymän ennenkaikkea isona mahdollisuutena kehittää ja kehittyä työssä. Maailma muuttuu, asiakkaiden tarpeet ja palvelujenkäyttämisen kulttuuri on jatkuvassa murroksessa, meidän on oltava siinä mukana aktiivisena toimijana palveluntuottajan rinnalla.

Isona kokonaisuutena esimiesten edunvalvonta on itsessään aina ollut hiukan haastava, tästä olen puhunut useammankin ihmisen kanssa ja se tunnistetaan myös liitossa. Nykyjärjestelmä ei sujuvasti pysty vastaamaan tähän tarpeeseen, ei ole riittävää osaamista. Mutta asiaa viedään eteenpäin ja uskon että se siitä kehittyy vähitellen. Yhtä lailla esimies tarvitsee tukea, hänkin on työntekijä. 

Aikaisemmin taisinkin kertoa osallistuneeni Thomas analyysiin, jossa arvioitiin erilaisia minä rooleja, työroolia, oma roolia ja toimimista paineen alla. Oli erittäin mielenkiintoista saada dataa tästä...

”Tätä henkilöä kuvaavia sanoja: Nopea, oma- aloitteinen, vakuuttava, jääräpäinen, tarmokas, ulospäinsuuntautunut, seurallinen, sosiaalinen, yksilöllinen, suostutteleva,miellyttävä, puhelias, eloisa, mielellään äänessä, mielikuvituksekas, myönteinen, antelias, kysyy kuka ja mitä”...ja varmaankin tämä kaikki, myös haasteissa........Täytyy myöntää, tunnustan ja on hienoa saada omasta itsestä kehittämishaasteita mutta myös hyviä asioita esille. Kuten lukemattomia kertoja olen sanonut...kun sanon olevani valmis, lopetan tämän tekemisen, ihminen ei koskaan ole valmis....aina voi oppia ja kehittyä...sitä vartenhan oikeastaan olemme tässä ja nyt...oivaltamassa.

Hauskaa kesää, lomaa sinulle joka sillä olet, mielenkiintoista työnmaailmaa ja innostavia ajatuksia kehittämisessä ja kehittymisessä...maailma ei sittenkään ole vielä valmis...miten lohdullista.

yt. Ulla 

Kommentoi kirjoitusta.

Lomalla vielä, mutta sittenkin...

Torstai 14.6.2018 klo 11:02 - Ulla Palomäki, Työnohjaaja STOry

Hei vaan

Juhannus lähenee ja kesä etenee, edelleen lomalla ollaan mutta monessa mukana. Tällä hetkellä kevään viimeisiä luottamustoimia vielä menossa, mutta pikkuhiljaa pientä breikkiä siinäkin. Olen innostunut, monestakin asiasta...näen ympärilläni isoja mahdollisuuksia, koska omin tapainen tapani on katsella asioita siten. Ensin mahdollisuudet, riskejä ja haasteita toki unohtamatta. Mutta positiivisuuden kautta #asenneratkaiseeaina- teesillä :)No, omassa toimintaympäristössä tapahtuu monenlaista, syksyllä päästään liikkeelle ja vauhtiin varsin ensi vuonna, mitä siis onkaan agendalla...

1. Olen lisännyt osaamisen käyttöäni, kouluttamisen, työnohjauksen ja työelämävalmentamisen saralla. Olen tavannut huikeita tyyppejä ja kollegan kanssa yhdessäkin jatkamme taas. Lisäksi Tiimityönkirjan päivittäminen on taas tullut ajatuksiin, ja voi olla lähelläkin. Myös vertaisryhmä osaamista esimiesten valmentamisessa olen lisännyt, tutustuin www.foorumix.fi keinoihin ja 10- kortti valmennus tuli suoritettua. Työyhteisöjen, esimiesten valmentaminen ja auttaminen, onnistumaan työssä entistä paremmin, on kiinnostuksen kohteenani edelleen. Eli, jos sinä / te kiinnostuitte, ota yhteyttä, sovitaan tapaaminen ja mietitään miten voisin olla auttamassa juuri teidän työyhteisöä eteenpäin, kerron myös mielelläni lisää, mitä kaikkea olen ollut tekemässä. palomulla@gmail.com tai p.0400 464139. Työyhteisövalmentamisesta minulla on vuosien kokemus, eri tyyppisissä kehittämis- ja valmentamisasioissa. Kysy rohkeasti, omaamani verkostot ovat myös käytettävissä, kun etsimme juuri teille sopivaa kokonaisuutta.

2. Keski- uudenmaan sote kuntayhtymä (kuuden kunnan muodostama; Tuusula, Järvenpää, Hyvinkää, Nurmijärvi, Mäntsälä, Pornainen ja noin 200 000 asukasta) on nyt siis myös tuottamisvastuualue 1.1.2019 ja se tarjoaa laajemmat olkapäät isommalle voluumille Keski- uudella maalla. Tavoitteena toteuttaa ja järjestää alueen terveys- ja sosiaalipalvelut. Osaamisen käyttö, kuntarajat ylittävä synergiaetu ja asiakkaiden saamat laadukkaat palvelut ovat yhteisessä jaosssa. Iso organisaatio, jopa 3500 ammattilaista alkaa rakentamaan yhteistä organisaatiota ja kulttuuria, arvot edellä. Työskentelynäkökulmiksi ja keinoiksi tulee valikoitumaan Lean - menetelmä (työn vakioiminen yhdessä henkilöstön kanssa) ja tiimien itseohjautuvuus (valmentava johtaminen, coutsaaminen). Näiden kanssa on tullut työskenneltyä aika paljonkin, vuosien aikana eri tasoilla. Näissä jos missä, haasteen eteen tulee esimiestyö ja johtamisjärjestelmät, niiden kehittäminen ja valmentava ote siinä. Myös työyhteisötaidot ja niiden tunnistaminen ovat keskeisiä. Oivallus siitä, että henkilöstö on tärkein voimavara, mutta myöskin kuluerä ja sitä tuleekin kohdella hyvin. Koska vain laadukkaalla johtamisella saadaan aikaan laadukas tulos. Tiimityön käyttö asiantuntijoiden johtamisessa, ilman muuta edellyttää valmentavaa rinnallakulkijaa, ei niinkään autoritääristä johtamisen mallia, jota vielä isoissa linja organisaatioissa on ehkä totuttu käyttämään.

Sain myös mahdollisuuden osaalistua Thomas- analyysiin ja sen tulokset kyllä tukivat minua minuna. Työroolissani olen oikeassa kohdassa ja todella pidän työni kehittämisnäkökulmasta. Lisäksi myös henkilöstön huippuosaaminen on ihan huikeeta työssäni, jess.

3. #uusikunta ja #uuttatuusulaa....valtavia mahdollisuuksia kotikunnassa, myös muualla. Ensivuoden haasteet tässä nousukaudessa ovat isoja, koulujen ja päiväkotien sisäilmahaasteet, terveyden edistäminen ja kuntalaisten osallistaminen, kunnan kasvun aikaan saaminen ja asuntomessut 2020 ovat isoja asioita. On tärkeää miettiä sitä, millainen jäljelle jäävä kunta on ja kuinka hyvin se huomioi, mm. sote palvelujen käyttäjät, tukeeko se heidän asumistaan ja olemistaan palvelun käyttäjänä? Tähän kuuluu ilman muuta esteetön rakentaminen, palvelujen saatavuus, yhteisöllisyyden tuki jne. Lisäksi kunnan brändäämistyö on aloitettu siitä millainen, jäljelle jäävä kunta tulee olemaan tai millaiseksi me jokainen kuntalainen sen omalla osallistumiselle teemme, tämä on avainasemassa. Lähde mukaan, sinua tarvitaan, yhteisöllisyys lähtee osallisuudesta.

Kuten edellä huomaat, olen innoissani, uusia juttuja, uusia mahdollsiuuksia ja uudenlaisia näkökulmia, niitä on nyt haussa ja tarjolla. Mihin vielä päästäänkään, sehän riippuu meistä.

Kivaa juhannuksen odotusta meille kaikille, annetaan mielen työstää asioita ja lomien jälkeen, ei muuta kun uudella otteella töihin.

t. Ulla

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »


Näillä mennään...

Vuosi 2016 -2017 (08.12.2016)
Valtuustokausi jatkuu 5/2017 Kuntavaalit 4/2017

03.12.2015  Joulunaika 2015