Kun en riitä

Lauantai 7.11.2026 klo 11.33 - Ulla

Hei ja jo marraskuu

Arvojohtamisen Saaga jatkuu,aiheesta riittämättömyyden tunne.

Kun tuntuu siltä,että en riitä,en kykene johtamaan niin hyvin kun toivon,mielen valtaa epäilys? Olenko oikeassa paikassa? Eikö minua ymmärretä? Enkä osaa johtaa? Olen itse tehnyt johtamistyötä jo kohta 20 vuotta ja tämä tunne on omassa arjessa läsnä aina vaan. Miten sen kanssa voi elää? Tekemällä parhaansa,tietysti,se riittää.

Johtaminen on usein melkoista ilmapuntarina olemista. Kun joku asia ei toimi tai törmään samoihin haasteisiin,aina vaan,muuta suuntaa. Koita ajatella boxin ulkopuolelta,älä mene siihen kuoppaan,että tälle ei voi mitään. Koska siitä seuraa se,että et näe omia kykyjäsi,mahdollisuuksia.

 Aina voi,tehdä uusia avauksia,kysyä uudelleen,muuttaa taktiikkaa,kertoa avoimesti mitä näen ja miltä tuntuu? Tätä itsekkin opettelen jatkuvasti,olla aito,antaa palaute,kertoa miltä minusta tuntuu? Ja sopia,lähdetään uudestaan yhteiseen tavoitteeseen. On tärkeää pysähtyä! Arvioida,reflektoida ja tunnistaa,miksi jokin ei edennytkään. 

Olemme aika loistavia ajattelemas,että ok,tein,ei mennyt maaliin, ei sitten....kunnes huomaamme tekemämme samaa asiaa taas uudelleen... Ajattelen,että aina pitää yrittää,toiveikkuus on aina oltava mukana,samaan aikaan tosiasiat tulee tunnistaa ja yrittää uudelleen,uudella keinolla.

Arvojohtaminen on nimenomaan uskomista siihen,mihin uskot. Se ei poista omia ajatuksia,reflektoida siitä,kun en riitä ja joskus katsoa myös omaa toimintaa ulkopuolisena,miten meni? Se on uutta lähestymistapaa,periksiantamuutta,rohkeutta jne.silläkin varjolla,että joku ajattelee paluuta että johdetaan autoritäärisesti. Arvojohtaminen on lupausta pitää kiinni yhteisistä tavoitteista,vaikka se ei aina tunnukaan siltä. Yhteisöjohtamiseen on taas sitä,että jokainen tekee sen mitä pitää. 

Yhteenvetona,usko itseesi hyvejohtajuudessa,vaikka se ei aina siltä tunnu tai sen eteen pitää tehdä välttämättömiä toimenpiteitä.

Saaga 2 on tässä,jatkoa tulossa

Yt. Ulka

Arvojohtaminen, arvot, eettisyys ja ammatillisuuss

Maanantai 26.10.2026 klo 18.33 - Ulla

Iltapäivää

Tänään ajattelin pohdiskella suoraan syvään päätyyn meneviä asioita. Omat kokemukset ja opinnot resonoivat aiheeseen ja toisaalta myös kokemukset siitä, millaisilla asioilla arvojohtamista voidaan ylläpitää tai sanoittaa arkeen? Mitä se edellyttää, että voimme puhua toimivamme arvojohtamisen puolestapuhujina... vasta Suomessa valittiin vuoden 2026 arvojohtaja, Sally Leskinen, Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Palkitsemisperusteluissa korostuvat Leskisen luottamukseen, kunnioitukseen ja yhteisöllisyyteen perustuva johtaminen sekä johdonmukainen ja ihmislähtöinen johtamistapa yhteiskunnallisesti tärkeällä ja haastavalla toimialalla. Todella hienoa.Olen ollut parikin kertaa kuulemassa hänen puheenvuorojaan ja se lämminhenkinen tapa, miten hän puhuu johtamisesta ja johtajuudesta oli erittäin mukavaa kuultavaa. Hän johtaa joukkoajaan edestä ja se onkin itseasiassa tärkeää johtamisessa. Oletko johtamisen ytimessä henkilöstön kanssa vai johdatko etäältä? Syntyykö kokemus Me vai onko se Te ja minä. 

Mitä se arvojohtaminen on? Itse ajattelen sen olevan tietyllä tavalla hyvejohtajutta, joka perustuu oikeudenmukaiseen kohteluun ja toista arvostavaan kohtaamiseen. Olen joskus törmännyt tilanteeseen, jossa edestäpäin kaikki näyttää olevan kunnossa, yhteistyö toimii, yhteisiä pelisääntöjä arvostetaan ja samaan aikaan toisaalla toimintaa kritisoidaan ja jopa henkilöön käyvää keskustelua käydään kriitisessä mielessä. Sellainen tilanne saa pohtimaan, mistä oikeasti on kyse ja millaista todellisuutta, kuitenkin viestimme? Millaisilla keinoilla pyrimme päämäärään ? Miten luottamus rakentuu tällaisesta? Koska luottamus siihen, että johdamme samaan suuntaan, on keskeistä, se on tekemisen ydintä. Se rakentuu yhteisjohtamisesta, yhteisistä arvoista ja yhdessä tekemisestä.

Kriittisyydellä tässä tarkoitan sellaista kriittisyyttä, jonka myötä tulee ilmeiseksi jopa epäammattillisuus, joskus myös vahvasti epäkollegiaalisuus. Kriittisyys itsessään on myös osa hyvää johtamista ja arvokasta itsessään, koska sellaisen dialogin kautta kehittyminen mahdollistuu ja päästään arvostavaan keskusteluun erilaisten ilmiöiden kanssa ja aidosti kehittämään näkökulmia.

Tänään myös kuulin yhdessä yhteydessä määritelmän "työyhteisössä tuulettaminenkin tulee olla ammattillista"- todella tärkeä nosto, koska useinhan me kuulemme työssä esimerkiksi, että käyttäydyin noin, koska olen tällainen, kuuluu persoonaan. Millaisilla keinoilla me vosimme yhteisöjämme kehittää? rohkealla keskustelulla ja reflektiivisellä oppimisella, varaamalla aikaa nimenomaan keskusteluun siitä, millaista työmme on ja miten eettisyys siinä näyttäytyy? Mistä meillä tunnistaa, että arvot ohjaavat työtämme? Mitä se on minun arjessani?

Voimmeko yhdessä kehittää oman työn eettisyyttä ja sen vahvistumista, jossa toimimme aina hyveetiikan ja samalla velvollisuusetiikan mukaan? Terveydenhuoltoa usein molemmat näkökulmat ohjaavat.

Vastaukseni on kyllä, se edellyttää aitoa puhetta johtamisesta, aitoa kohtaamista ja yhteistä tahtoa samaan suuntaan. Se ei tarkoita, että emme ole yhtä kriittisiä omiakin johtamisentapoja kohtaan, eikä sitä, että käytämme asemaamme jotenkin omien tarkoitusten eteenpäinviemiseen. Arvojohtaminen minulle on ennenkaikkea avointa ja rakentavaa vuorovaikutusta, dialogisuutta. Se on edestä johtamista ja rinnalla kulkemista, se antaa tilaa inhimilisyydelle ja yhteiselle keskustelulle. Olkoon tämä osa 1, jatkan tässä opintojen edetessä uusilla pohdinnoilla, Arvojohtamisesta.

Iloa viikkoosi

yt. Ulla