Johtamisen pohdintaa

Kerran sairaanhoitaja, aina sairaanhoitaja

Tänään oli ilo työelämävalmentajan kanssa käydä keskustelua johtamisesta ja jaksamisesta, siitä, mitä ja miten reflektoida arkea jamistä ne voimavarat löytyy? Puhuimme myös johtamisesta ja siitä, kuinka tärkeää on säännöllisesti refelektoida omaa toimintaansa.

Olen itse ollut n. 7 kk uudessa merkittävässä tehtävässä, ja ominaista on pyytää palautetta sekä reflektoida omaa onnistumistaan. Useinmiten työssä suurimmat vaatimukset työlle asettaa itse, vaikka kukaan ei sanoita on itse arvioinut omassa päässään, mitä ainakin minulta odotetaan? Ellei tästä ole tarkka, voi vaatimusten painolasti kasvaa melkoisesti itseä kohtaan.

Toinen asia, aina kun puhutaan säästöistä terveydenhuollosta, on ensimmäinen ajatus, että vähennetään johtajia, saadaan aikaan säästöjä? vai saadaanko? Itse olen sitä mieltä, että ei todellakaan.

Myös sairaanhoitajuus ja alalla jo yli 30 vuotta pysyminen on edellyttänyt melko selkeää tavoitetta ja tahtoa omaan työhön. Alalta poistuvien keskuudessa usein käydään jaksamisen, kyynistymisen ja työn kiittämättömyyden näkökulmasta oikeutusta poistua alalta. Mitä se sairaanhoitajuuden ydin on? Itse miellän sairaanhoitajuuden hoitamiseen, tahtoon tehdä ihmisille hyvää, korjata asioita, tuoda lohtua ja auttaa eteenpäin, jopa jaloilleen. Ellei sitä tahtoa ole, tuntuisi työ aika vieraalta, eikö? Entä jos en halua enää tehdä, mitä minussa ihmisenä tapahtuu? Loppuuko edelläkuvatut piirteet? mitä niiden tilalle tulee? Muutunko, entä arvoni?

Tämän saman voi siirtää suoraan johtamiseen, esihenkilön tärkein tehtävä on auttaa asiakkaitaan eli johdettaviaan onnistumaan työssään. Luoda heille mahdollisuuksia, tuoda näkyväksi työn arvostusta ja sitä miksi ylipäänsä tässä olemme. 

Ehkä tähänkin haluan tuoda yhteisöllisyyden, miten me resurssit ja potilaat turvaamme niiden riittävyyden, eli mitä meistä kenenkin tulee tehdä. Omaisen ja potilaan rooli on tärkeä tuoda samalle tasolle keskusteluun, kun puhutaan resursseista ja vähentämisestä. Mitä tekee potilas, miten hänen toimintansa voisi muuttua? Entä omainen?

Sairaanhoitajuus minussa on arvo, jonka avulla voin johtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ja säästöjen sijaan, keskitytään uudenlaiseen tapaan tehdä työtä, jossa meillä kaikilla on merkittävä rooli.

yt. Ulla