Vuosipäivä

Vuosipäivä ihan kohta

Aika tarkkaan vuosi sitten, olimme valmistautumassa perhejuhliin, kaikki oli laitettu ja tilattu, juhlat tulossa. Juhlat tuli, oli ihanat ja arki alkoi. Perheestämme juhlien jälkeisellä viikolla lähes kaikki tuli kipeäksi, kuumetta, ääni käheä, heikko olo, kesti vaihdellen muutamia päiviä, jollain viikonkin. En tiedä, ehkä emme olleet koronassa, mutta sopi hyvin ajankohtaan, koska sitten alkoi tapahtumaan...

Sitten jysähti. Suomeenkin oli rantautunut vakava virus, Covid-19 oli täällä. Ensimmäistä sairastuneita raportoitiin, valmistautuminen johonkin suurempaan tuntemattomaan alkoi, uutiset ja media olivat täynnä suuria otsikoita, pystyi melkein kaikuna kuulemaan kysymykset mitä? Missä? Entä nyt? Milloin? Vastauksia vaan alkoi olla vähemmän, tai ne olivat en tiedä ja ehkä tyyppisiä. Yhteiskunnan alasajo turvatoimina alkoi, työpäivät alkoivat venyä, tehtävää oli paljon, toisilla työt loppuivat kuin seinään. Mentiin melkoista vauhtia, Suomi sulkeutui entisestään. Rajat kiinni, lentoliikenne seis, poikkeuslaki voimaan, Uudenmaan sulku....näin jälkeenpäin ajateltuna melko absurdia ja järkyttävän pelottavaa. Kaikki otti digiloikkaa, yhtäkkiä ihan jokaisen tuli osata teams, etäyhteydet, etäopetusta ja etä tapaamiset. 

Sairaaloihin ja hoivalaitoksiin tuli vierailukiellot, inhimilliset kärsimykset lisääntyivät, muisti sairaat varmaan ihmettelivät, missä läheiset on jne. Läheiset ahdistui, kärsi, kun ketään ei voinut tavata. Suojellaksemme meidän ikääntyneitä, oli pakko tehdä niin.Edelleen työpäivät venyi, etätyö lisääntyi, resurssien järjestely oli haastavaa, työttömyys kasvoi, firmat oli pulassa jne. Onnellinen olen siitä, että meillä suojaimet ja turvallisuus ovat olleet koko ajan arvovalinta, niistä ei milloinkaan ole ollut pula, edelleenkään. Tarkkaa ja harkiten niitä toki on käytetty. Kiitos työnantajalle. 

Tilanne on nyt siis jatkunut kohta vuoden, kaikki alkaa olla melko loppu, uupuneita, väsyneitä, ihmiset ympärillä, hoitajat hoitolaitoksissa, ikäihmiset ovat väsyneitä ja turtuneita ihmisen kaipuusta, samoin omaiset ja muut....jatkuva selittäminen siitä, miksi toimimme näin? Miksi on ihan pakko turvata ikäihmiset? Muistutusta toisen perään, pese kädet, käytä maskia, pysy kotona jne. On vaikea saada siitä kiinni, jos vuoden jo menet myös henkisesti ylivireessä, mitä se tarkoitta, eikö se riitä? Omalla kohdalla, hiukan sumuista, mitä oikein onkaan tapahtunut ja tehty, mihin kaikkeen yhteiskunta on taipunut. Mihin me ollenkaan kyetty? Mutta samalla tunnen suurta ylpeyttä itsestä, kollegoista, kanssakulkijoista jne.

Silti innokkaimmat kritisoijat etsivät syitä moittia, arvostella, olla tyytymättömiä....sitä ei meinaa aina kestää, vaikka sen ymmärtääkin. Onhan sekin varmasti yksi keino, koittaa selvitä. Koko terveydenhuollon kapasiteetti on viritetty äärimmilleen, ei ole varaa turhaan lainkaan. Ei ole resurssia mistä ottaa lisää, ei ole vielä valmiutta rokottaa kaikkia. Suurin toive on, että jokainen jaksaisi vielä vähän, meillä on jo valoa tunnelinpäässä, se tunneli vaan pitää vielä kulkea.

Kuntavaalit on tulossa, miten herkullista on nostaa esille kaikki negatiivisuus, hyviä juttuja ei haluta nähdä. Aina ajatellaan, että politiikassa saa vain esittää kritiikkiä, toisaalta pitääkin...joskus kuitenkin pitäisi nähdä vähän kauemmaksi, eikä vaan omaan napaan. Mitä kaikesta huolimatta on pystytty tekemään? Mitä hyviä asioita juuri sinulle, on tapahtunut omassa elinpiirissä? Perheenä, kuntana, yhteiskuntana?  Hyvä kritiikki on ratkaisuun pyrkivää,ei pelkkiä virheiden etsimisiä. Tai jos sitäkin, niin ratkaisuehdotusten esittämistä.  Mutta somen ja muun median käyttö onkin taitolaji, jotta sinut huomataan siellä hyvällä tavalla. Huomaan silti vahvasti monien ryhmien,järjestöjen, päättäjien, kanssaihmisten yhä uudelleen etsimällä etsivän epäonnistumista, kohdetta sanoa, pitihän se arvata, ei tästä mitään tule, ette kuitenkaan kerro tarpeeksi tai puhutte sitten liikaa jne.  Se väsyttää, se surettaa ja saa alakuloiseksi. Koitetaan nähdä tässä hyvä, toivo tulevasta.  Me oikeasti minun mielestä olemme onnistumassa , kunhan maltamme vielä hetken aikaa. Koska, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kun yhdessä selvitä tästä.

Mitä ihanaa juuri sinulle on tapahtunut? Itsellä perhe, terveys, innokkuus jatkaa politiikassa, kivoja ihmisiä, koti, työ jne.

Suomen koronapolitiikka on ollut ihmishenkien säilyttämistä arvostavaa, kaikkialla ei niin ole ollut. Tästä syystä mm. Ikäihmisiin kohdistuvat toimet on tehty, ne on olleet rankkoja kyllä. Mutta huomasitteko, läheisten kekseliäisyyden pahimmissa kohdissa, ikkunan takaa konsertit, puhelimet, chatit, kuvapuhelut jne. Hienoa, että uskallettiin lähteä ratkaisemaan, kohtaamisongelmaa. Tai ruuan, palvelujen  kotiin kuljetukset, innovaatiot lähi puodeista tai monet muut asiat. Tai ulkoilun lisääntymisen, lähiliikuntapaikkojen suosion kasvamisen, kun sisätilat on olleet kiinni. Se jos jokin, saa sydämeni pakahtumaan ja jaksamaan, se on tärkein arvo. Matalalla profiililla me selviämme, autetaan toisiamme, valtion tuki tulee sitten yrityksille ja meidän valinta ja tuki on  käyttää yrityksiä omassa lähipiirissä. Siten luomme jatkumoa arkeen. Ostetaan siis paikallisilta, myös netin kautta edelleen. On ollut hieno nähdä, millaisia innovaatioita mm.kivijalkaliikkeet ovat tehneet. Tuusulassakin monen firman tuotteita saa nykyään netistä, ja niitä kannattaa suosia.

Ymmärrys siitä, että monet ihmiset ovat olleet todella kovilla kuluneen vuoden, ymmärrys siitä että lapset ja nuoret tarvitsevat erityishuomiota, ymmärrys siitä, että ihmisten taloudellinen hätä on mittava, ymmärrys siitä, että menetyksistä ei ole voitu välttyä, tätä kaikkea peilaten, olen viime päivinä miettinyt, olisko jotain pitänyt tehdä toisin? En ainakaan toistaiseksi osaa tarjota muuta ratkaisua, odotus vaan on, että tilanne rauhoittuisi pian. Uusi normaali on jotain, mitä emme vielä tiedä, mutta sen tiedän, että kaikkien tuki ja osallisuus tarvitaan.

Pysytään turvassa, uskotaan tulevaan. Ehkä jo loppukesästä voisi liikkua vapaammin, voikohan sittenkään? No,se riippuu monista asioista. #yhdessäolemmeenemmän #maailmailmanhoitajiaeikiitos #tuetaantoisiamme #käytetäänpaikallista #ostaläheltä 

yt. Ulla