Työyhteisösovittelu

- on strukturoitu rakenteellinen keskustelu silloin, kun yhteisöristiriitaa ei saada uein, useistakaan yrityksistä huolimatta selvitettyä. Joskus on hyvä, ottaa mukaan ulkopuolinen (-set) henkilöt käymään asianomaisten kanssa keskustelua näkemyseroista.

Työyhteisösovittelu;  Ihan aluksi kutsutaan toimeksiantokeskusteluun yrityksen työnantaja- ja työntekijäedustus, lisäksi usein HR on paikalla ja tarvittaessa työsuojelun edustus. Sovitaan mitä ja miten on tarkoitus edetä ja keiden on jatkossa hyvä olla mukana? Toimeksiantosopimus on kirjallinen jossa em. kohdat on sovittu, tämän jälkeen asinomaisille kerrotaan sovitteluprosessin käynnistymisestä.

Sovittelijoiden toimesta toteutetaan sitten, yksilöhaastattelut, joissa osapuolet saavat avoimesti tuoda esille näkökulmansa, ilman että niitä pitää perustella. Niiden tavoitteena on että, jokainen osallinen saa kertoa oma tulokulmansa asiaan, haastattelija tekee tarkentavia kysymyksiä ja pyrkii sitä kautta saamaan kuvan todellisuudesta. Hän kannustaa haastateltavaa olemaan rohkea ja kertomaan kaikista, usein pienistäkin asioista ristiriitaan liittyen. On tärkeää, että osallisille kerrotaan myös, ettei nyt etsitä syyllisiä vaan yritetään yhdessä löytää ratkaisuja ristiriidan ratkaisemiseksi.

Myös osapuolten esihenkilöä haastatellaan, miten ristiriita näyttäytyy hänelle? Vaikuttaako se työarkeen ja jos vaikuttaa, miten? Sovittelun käynnistäminen on myös työnantajan singnaali kertoa työntekijöille, että tahtotilana on työrauha ja jokaisen oikeus tehdä työtä. Sen jälkeen sovitaan yhteinen käsittely, jossa kaikki osapuolet saavat kuulla,millaisia havaintoja haastattelijat ovat tehneet ja he tuovat yhteistä dialogia sille, miten päästään eteenpäin? Sovittelija huolehtii kaikkien osapuolten tasavertaisesta osallistumisesta ja ohjaa näkökulmien ja havintojen avulla löytämään yhdessä ratkaisuja asialle. Sovittelija toimii fasilitaattorina ja kannustaa osapuolia yhteiseen keskusteluun epäselvyyksien tarkentamiseksi ja mahdollisten väärinkäsitysten tunnistamiseksi.

Useinkin näkökulman vaihtaminen tuo näkyväksi asioita, joista ei ole ollut itsekkään niin tietoinen. Sovitteluun sopii mielestäni erittäin hyvin Erätauko- keskustelun avaimet, jossa rakentavalla keskustelulla saadaan juurisyy näkyviin ja voidaan edetä yhteiseen lopputulemaan. Osapuolten tavoitteena on löytää yhteinen näkemys jatkoa ajatellen ja sopia, kirjallisestikkin, miten jatkossa edetään. Ja mitä tehdään, jos tilanne aktivoituu uudelleen? Kirjallisen muistion saavat kaikki osapuolet ja siihen on hyvä palata tarvittaessa.

On myös tärkeää, sopivan ajan päästä palata yhteisen pöydän ääreen ja arvioida, oliko yhteisestä käsittelystä hyötyä ja mikä tilanne on nyt? Ristiriitoja ei pidä pelätä vaan niihin kannattaa suhtaua sillä ajatuksella, että muutoksessa, arjessa me ihmiset ajattelemme asioita hyvin eri tavalla ja se on luonnollista, usein tarpeellistakin.

Ennenminkin se kuvastaa sitä, että on halua kehittää, osallistua ja tuoda osaamistaan yhteiseen hyvään, muuttaa olemassa olevaa, mutta keinoja eteenpäin viemiseksi ei aina itsellä ole, varsinkin jos näkemyserot ovat suuria. Sovittelu terminä on ollut jo vuosia riita- ja rikosasioissa tavallista, varsinkin nuorten kohdalla. Työyhteisösovittelu on uudempaa termistöä ja saattaa joskus herättää kriittisiäkin tunteita, mutta se on mahdollistava keino työelämässä päästä päämäärään.

Kaikki asiat eivät kuitenkaan sovi sovitteluun ja onkin hyvä tunnistaa, milloin tämä työväline olisi mahdollinen käyttää. Työssä erimielisyydet pitääkin ensin yrittää ratkaista keskinäisellä keskustelulla ja yhteisellä sopimisella. Mutta aina omat voimavarat ei riitä ja sillon sovittelun puheeksi ottaminen kannattaa. Kuukausia jatkunut ristiriita on hyvä pysäyttää, ennenkuin se vie muulta työltä ja omalta jaksamiselta liikaa aikaa ja voimavaroja.

Yleisiä syitä ristiriidoille voivat olla: 

Miten ristiriitaa voi lähteä ratkaisemaan: