Kun en riitä

Hei ja jo marraskuu

Arvojohtamisen Saaga jatkuu,aiheesta riittämättömyyden tunne.

Kun tuntuu siltä,että en riitä,en kykene johtamaan niin hyvin kun toivon,mielen valtaa epäilys? Olenko oikeassa paikassa? Eikö minua ymmärretä? Enkä osaa johtaa? Olen itse tehnyt johtamistyötä jo kohta 20 vuotta ja tämä tunne on omassa arjessa läsnä aina vaan. Miten sen kanssa voi elää? Tekemällä parhaansa,tietysti,se riittää.

Johtaminen on usein melkoista ilmapuntarina olemista. Kun joku asia ei toimi tai törmään samoihin haasteisiin,aina vaan,muuta suuntaa. Koita ajatella boxin ulkopuolelta,älä mene siihen kuoppaan,että tälle ei voi mitään. Koska siitä seuraa se,että et näe omia kykyjäsi,mahdollisuuksia.

 Aina voi,tehdä uusia avauksia,kysyä uudelleen,muuttaa taktiikkaa,kertoa avoimesti mitä näen ja miltä tuntuu? Tätä itsekkin opettelen jatkuvasti,olla aito,antaa palaute,kertoa miltä minusta tuntuu? Ja sopia,lähdetään uudestaan yhteiseen tavoitteeseen. On tärkeää pysähtyä! Arvioida,reflektoida ja tunnistaa,miksi jokin ei edennytkään. 

Olemme aika loistavia ajattelemas,että ok,tein,ei mennyt maaliin, ei sitten....kunnes huomaamme tekemämme samaa asiaa taas uudelleen... Ajattelen,että aina pitää yrittää,toiveikkuus on aina oltava mukana,samaan aikaan tosiasiat tulee tunnistaa ja yrittää uudelleen,uudella keinolla.

Arvojohtaminen on nimenomaan uskomista siihen,mihin uskot. Se ei poista omia ajatuksia,reflektoida siitä,kun en riitä ja joskus katsoa myös omaa toimintaa ulkopuolisena,miten meni? Se on uutta lähestymistapaa,periksiantamuutta,rohkeutta jne.silläkin varjolla,että joku ajattelee paluuta että johdetaan autoritäärisesti. Arvojohtaminen on lupausta pitää kiinni yhteisistä tavoitteista,vaikka se ei aina tunnukaan siltä. Yhteisöjohtamiseen on taas sitä,että jokainen tekee sen mitä pitää. 

Yhteenvetona,usko itseesi hyvejohtajuudessa,vaikka se ei aina siltä tunnu tai sen eteen pitää tehdä välttämättömiä toimenpiteitä.

Saaga 2 on tässä,jatkoa tulossa

Yt. Ulka