Arvojohtaminen, arvot, eettisyys ja ammatillisuussMaanantai 26.10.2026 klo 18.33 - Ulla Iltapäivää Tänään ajattelin pohdiskella suoraan syvään päätyyn meneviä asioita. Omat kokemukset ja opinnot resonoivat aiheeseen ja toisaalta myös kokemukset siitä, millaisilla asioilla arvojohtamista voidaan ylläpitää tai sanoittaa arkeen? Mitä se edellyttää, että voimme puhua toimivamme arvojohtamisen puolestapuhujina... vasta Suomessa valittiin vuoden 2026 arvojohtaja, Sally Leskinen, Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Palkitsemisperusteluissa korostuvat Leskisen luottamukseen, kunnioitukseen ja yhteisöllisyyteen perustuva johtaminen sekä johdonmukainen ja ihmislähtöinen johtamistapa yhteiskunnallisesti tärkeällä ja haastavalla toimialalla. Todella hienoa.Olen ollut parikin kertaa kuulemassa hänen puheenvuorojaan ja se lämminhenkinen tapa, miten hän puhuu johtamisesta ja johtajuudesta oli erittäin mukavaa kuultavaa. Hän johtaa joukkoajaan edestä ja se onkin itseasiassa tärkeää johtamisessa. Oletko johtamisen ytimessä henkilöstön kanssa vai johdatko etäältä? Syntyykö kokemus Me vai onko se Te ja minä. Mitä se arvojohtaminen on? Itse ajattelen sen olevan tietyllä tavalla hyvejohtajutta, joka perustuu oikeudenmukaiseen kohteluun ja toista arvostavaan kohtaamiseen. Olen joskus törmännyt tilanteeseen, jossa edestäpäin kaikki näyttää olevan kunnossa, yhteistyö toimii, yhteisiä pelisääntöjä arvostetaan ja samaan aikaan toisaalla toimintaa kritisoidaan ja jopa henkilöön käyvää keskustelua käydään kriitisessä mielessä. Sellainen tilanne saa pohtimaan, mistä oikeasti on kyse ja millaista todellisuutta, kuitenkin viestimme? Millaisilla keinoilla pyrimme päämäärään ? Miten luottamus rakentuu tällaisesta? Koska luottamus siihen, että johdamme samaan suuntaan, on keskeistä, se on tekemisen ydintä. Se rakentuu yhteisjohtamisesta, yhteisistä arvoista ja yhdessä tekemisestä. Kriittisyydellä tässä tarkoitan sellaista kriittisyyttä, jonka myötä tulee ilmeiseksi jopa epäammattillisuus, joskus myös vahvasti epäkollegiaalisuus. Kriittisyys itsessään on myös osa hyvää johtamista ja arvokasta itsessään, koska sellaisen dialogin kautta kehittyminen mahdollistuu ja päästään arvostavaan keskusteluun erilaisten ilmiöiden kanssa ja aidosti kehittämään näkökulmia. Tänään myös kuulin yhdessä yhteydessä määritelmän "työyhteisössä tuulettaminenkin tulee olla ammattillista"- todella tärkeä nosto, koska useinhan me kuulemme työssä esimerkiksi, että käyttäydyin noin, koska olen tällainen, kuuluu persoonaan. Millaisilla keinoilla me vosimme yhteisöjämme kehittää? rohkealla keskustelulla ja reflektiivisellä oppimisella, varaamalla aikaa nimenomaan keskusteluun siitä, millaista työmme on ja miten eettisyys siinä näyttäytyy? Mistä meillä tunnistaa, että arvot ohjaavat työtämme? Mitä se on minun arjessani? Voimmeko yhdessä kehittää oman työn eettisyyttä ja sen vahvistumista, jossa toimimme aina hyveetiikan ja samalla velvollisuusetiikan mukaan? Terveydenhuoltoa usein molemmat näkökulmat ohjaavat. Vastaukseni on kyllä, se edellyttää aitoa puhetta johtamisesta, aitoa kohtaamista ja yhteistä tahtoa samaan suuntaan. Se ei tarkoita, että emme ole yhtä kriittisiä omiakin johtamisentapoja kohtaan, eikä sitä, että käytämme asemaamme jotenkin omien tarkoitusten eteenpäinviemiseen. Arvojohtaminen minulle on ennenkaikkea avointa ja rakentavaa vuorovaikutusta, dialogisuutta. Se on edestä johtamista ja rinnalla kulkemista, se antaa tilaa inhimilisyydelle ja yhteiselle keskustelulle. Olkoon tämä osa 1, jatkan tässä opintojen edetessä uusilla pohdinnoilla, Arvojohtamisesta. Iloa viikkoosi yt. Ulla |
