Johtajan arki

Hei taas

Millainen on johtajan arki? millaisista asioista päivät täyttyvät? Omassa arjessa ainakin ne ovat täysiä, moninaisia ja inspiroiviakin. Luin Telma lehdestä Johanna Pulkkisen kolumnin johtamisesta, jossa hän pohti käytännön johtamista ja sitä, millaista sen tulisi olla ja taas toisaalta, millaista ei. Ajatus johdatti pohtimaan johtajan arkea, millaista ja mistä siinä onkaan kysymys? Olen itse usein nostanut palvelumuotoilun näkökulmasta ajatusta siitä, että työntekijät ovat esihenkilön asiakkaita, joiden kanssa saa asioida päivittäin. Kun puhutaan hyvästä asikaspalvelusta, ajatuksiin nousee molemminpuolinen kunnioitus, hyvä dialogi ja aito kohtaaminen. Meillä esihenkilöillä on tärkeä rooli vaalia näitä kaikkia ja ilman muuta myös toisinpäin.

Mitä vähemmän joutuu sanomaan tiukasti ei ja pystyy enemmän siirtämään asioiden käsittelyä dialogisuuteen ja vaihtoehtojen etsimiseen, koen että se antaa mahdollisuuksia johtamiselle. Kolumnissa puhuttiin myös siitä, että esihenkilö on mahdollistaja, hänen tehtäviinsä kuuluu auttaa ja mahdollistaa ammattilaisia selviytymään työstään aina vaan paremmin.  Nykyisin johtamisen kenttä on todella vaativa, ihan jo jatkuvien muutosten, teknologian kehittymisen ja eri-ikäisten työntekijöiden tarpeiden tunnistamisessa, miten voi antaa kaikille samassa mittakaavassa johtamista? Ei tarvitsekkaan, monella tavalla nykyisyydessä, ihmisten johtamisessa korostuu yksilölliset tarpeet ja asiat, se on hyvä. Koska kohtaamisen kautta muodostetaan myös sitoutuvia työsuhteita, joissa jokainen voi olla varma siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Paljon puhutaan organisaatioiden veto- ja pitovoimasta, itse nimenomaan olen pohtinut pitovoimaa. Millä saadaan työntekijät sitoutumaan ja pysymään organisaatiossa? miten voidaan vahvistaa organisaation lukutaitoa itse kullekkin? 

Hyvä johtaminen edellyttää myös johtajalta hyviä alaistaitoja, kuten niin usein niitä peräänkuulutamme myös työntekijöiltä. Hyviin alaistaitoihin kuuluu dialogisuus, avoimuus ja halu sitoutua. Se miten itse toimin, millaista esimerkkiä vien työyhteisöihin omalla toiminnallani, on suora kulttuurin siirto sinne arkeen. On siis väliä, millainen se johtajan arki on. Sisältääkö se aitoja kohtaamisia? läsnäoloa? Pohtimalla omaa johtamista ja kysymällä palautettakin siitä, voi myös vaikuttaa. Säännöllisin väliajoin johtajan, esihenkilön tulisikin käydä dialogi itsensä kanssa siitä, onko tämä tehtävä, tämä työ, sitä mitä haluan? Yhtälailla kun kannustamme työntekijöitäkin pohtimaan. Työn täytyy tuottaa iloa ja hyvinvointia, se ei saa tuntua pakolta. Käy siis johtamiskeskustelu....itsesi kanssa, voin luvata, että se on kannattavaa.  

Iloa sinun toukokuuhun, yt. Ulla 

Mainitsemassani artikkelissa Johanna Pulkkinen kiteyttää mielestäni hyvin, edellä mainittuakin.

Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo https://telma-lehti.fi/kolumni-mita-on-kaytannon-johtaminen.Filosofian tohtori Johanna Pulkkinen on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työkykyjohtamisen erityisasiantuntija.