Täällä taas

Huomenta

Jo useamman päivän olen pyöritellyt lähestymistapaa tähän uuteen kirjoittamiseen ja ajattelinkin nostaa esille resielenssin ja hyvän työelämän. Olemme aika tiukassa tilanteessa taloudellisesti, työn maailma sote kentässä kuohuu ja natisee, paljon tunteita herättäviä asioita tapahtuu työarjessa. 

Sain itse olla tällä viikolla puhumassa työhyvinvoinnista ja mikä sen merkitys on arjessa, tekemisessä ja kaikessa. Olen saanut myös viestiä johtamisen haasteista muutoksen keskellä. Kuinka sinun resielenssi voi? Onko sitä? ja mikä sitä vahvistaa? Resielenssi on ennenkaikkea psyykkistä muutosjoustavuutta ja sitä, että tiukoissakin paikoissa voi uudelleen suuntautua. Muutosjoustavuus myös muuttuu erilaisissa elämäntilanteissa mutta mikä tärkeää, sitä voi kehittää ja kasvattaa.

Sitä vahvistavia elementtejä on työssä katsottuna hyvä työelämä, jossa saa tehdä itselleen tärkeää työtä. Hyvään työelämään kuuluu myös se, että tulee nähdyksi ja on osallinen arjessa. Saa tehdä osaamistaan vastaavaa työtä, sinua arvostetaan ja saat sekä annat suoraa palautetta. Palaute on arvostavaa ja kehittävää, ei selän takana annettua tai kirjattua, vaan aitoa kohtaamista. Palaute ei myöskään koskaan ole henkilöön menevää, se loukkaa. Kokemuksia siitäkin itsellä on ja aina jaksan hämmästyä, miten se palvelee antajansa tunnetiloja? Mitä sillä tavoitellaan? Työelämässä?

Resielenssiin vaikuttaa myös oma ajattelutapa ja oma kyky suhtaua epävarmuuteen, jota voi kehittää vaikka positiivisen ajattelun kautta. Kun kohtaat haasteen jopa epäonnistumisenkin, koita tunnistaa, mikä siinä kuitenkin ehkä meni hyvin tai kohtuullisesti? Mitä asioita voisi oppia ja jatkossa vastaavissa tilanteissa huomioida? Usein tunne ja se että epäonnistui, tulee päälimmäiseksi ja tunteesta on joskus vaikea päästää irti. Itsellä on tapana käsitellä tunnetta paljon, sisälläni ja ajan kanssa huomaan, että pohdinkin, miksi tämä tunne tuli tästä? Enkä niinkään vaivu tunnetilaan, joka negatiivisuudella haastaa omia voimavaroja ja kykyä suuntautua uudelleen.

Hyvä työelämä koostuu monista asioista, se että tulet nähdyksi, kuulluksi ja arvostutetuksi työyhteisön jäsenenä, edellyttää myös pysähtymistä sille, miten itse mahdollistaa muiden hyvän työelämän. Muutamia ihan keskeisiä työelämätaitoja tulisi olla meillä kaikilla ja niitten kautta itsereflektointia voikin tehdä:

- Lähestynkö asioita ratkaisulähtöisesti? Vai näenkö aina sen, että asiat on huonosti? Voiko huonoonkin asiaan löytää ratkaisuja?

- Olenko itseohjautuva? Vai odotanko, että joku kertoo koko ajan minulle mitä tulisi tehdä?

- Millainen aloitekyky minulla on? Olenko aktiivinen osallinen työelämässä?

- Kykenenkö viemään asiat loppuun vai jääkö ne kesken?

- Ajattelenko työyhteisötasoisesti vai minä- ajatteluna pelkästään?

Ja ennenkaikkea, mitä tulee paikalle kun tulen paikalle?

Hyvä työelämä on myös jatkuva oppimisen polku, jossa jokainen voi kehittyä koko uran ajan. Tärkeää ei olekkaan se, mitä ajattelen hyvien asioiden olevan vaan se, että tunnistan myös oman osallisuuteni kehittämisen ja oppimisen polulla. Koska loppupeleissä, vain minä voin vaikuttaa siihen miten minä teen.

Mahtavaa matkaa pohdintoihin

yt. Ulla