Onnellinen kansa

Iltaa,jälleen tovi vierähtänyt...

Suomi valittiin 5.kerran maailman onnellisimmaksi kansaksi. Olen tänään pohdiskellut tätä ja montaa muutakin näkökulmaa...Maailman,Euroopan tilanne on surullinen,siitä huolimatta arki rullaa,omassa arjessa...niin minun kuin muidenkin. Vihdoin covid tuli myös perheeseemme, aika pitkään onnistuttiin välttämään. Ensin minä ja sitten puoliso perässä. Oireet pysyivät kohtuullisina,huomasin hiukan kyllä suhtautuvani pelon sekaisin tuntein tähän,olen myös nähnyt ei niin helppoja oireita. Onni siis tuli siitä,että selvisin covidista melko vähällä. 

Ehkä elämäni tärkeimpiä ja merkittävimpiä asioita oli 13.3 syntynyt pieni lapsenlapsi poika ❤niin rakasta ja mahtavaa,valitettavasti sairastumiseni vuoksi en häntä ole päässyt tapaamaan,mutta pian.

Odotan sitä todella paljon.

Monta muutakin asiaa on ollut mielessä,keskustelut hoitoalan tulevista lakkotoimenpiteistä käy kuumana. Olen Tajan hallituksessa ja myös Jukolaiset on mukana. Jälleen olemme tilanteesa jossa yhteiskunnassa ei olekaan rahaa ja arvostusta nostaa hoitotyön arvoa ja palkkausta, ei taaskaan....Olen niin surullinen,pettynyt,jopa kiukkuinen siitä,että emme tule kuulluksi, hoitoala on todella väsynyttä nyt. Ehkä monikaan ei sitten kuitenkaan näe kokonaisuutta,miten kovilla hoitohenkilökunta on ollut viimeiset vuodet, julkisuudessa on puhuttu teho osastojen kantokyvystä...mutta se on niin paljon muutakin ollut,surua,stressiä,kiirettä,eristämistä,se kaikki epävarmuus...mutta on ollut jaksettava.  Hoitajista alkaa olla kansallinen katasrofipuute, se arki mitä elämme hoitotyössä,jo kolmatta vuotta covidin kurjimuksessa on todellista, henkilökuntaa ei vaan ole. Tuleva kesä on arvoitus.... Ymmärrys on lopussa yhteiskuntaa kohtaan, kiitos ei elätä, eikä ne valot. Tosin sähkö on niin kallista,ettei niitä enää sytytetäkään. 

Samaan aikaan maataloutta tuetaan isolla rahalla kansallisesti ja EU tasolla sekä puolustusvoimat ilmoitti haluavansa yli 300 miljoonaa rahaa lisää. Ja nyt en tarkoita,että tulisi arvottaa hoitotyö kaiken edelle, mutta olisiko aika sille myös tehdä jotain? Palkkaus on niin pielessä kuin  voi, saman pituisesta ammattikorkeakoulutuksesta teknisellä alalla saa 1000e enemmän,verrattuna hoito-alaan. Insinöörien palkat vrt. Sairaanhoitajat,miksiköhän? Vaikka pelkkä palkka ei ole vetovoimatekijä, mutta tosia asia on, että sillä on suuri merkitys, motivoitumiseen ja sitoutumiseen. Aina palkoista puhuttaessa, mielellään käännetään keskustele työoloihin, johtamiseen jne. mutta nyt on syytä puhua rahasta.

  Ensimmäistä kertaa ikinä,olen niin valmis olemaan mukana tässä loppuunasti, ei enää,ei kiitos. Emme halua olla vuodesta toiseen se ammattiryhmä,joka  antaa taas periksi, koska aika ei ole sopiva. Tämän linjan valitseminen on Suomen valinta,olla välittämättä ihmisistään,silloin kun heidän arki on sosiaalisesti- ja terveydellisesti vaarassa, hoitohenkilöstön saatavuus ihan koko Suomessa on todellinen haaste, ei luulo tai pelkkä puhe. Palkat ja niiden taso,yhteiskunta on aloittanut hoitoalan alennusmyynnin jo aikaa sitten. Ilman kilpailukykyistä palkkausta ei meillä ole tulevaisuutta. Jo nyt on nähtävissä yksityisten kansainvälisten  firmojen alalle tulo,isoina menoerinä.  Samaan aikaan omat tekevät samaa työtä huomattavasti pienemmällä palkalla. Mitä luulette,kuinka kauan? Eikö tälläinen ole aika vahvaa yksityistämistä ja ulkoistamista, kuntien kustannuksella? Ja rahaa siis ei ole...Toimijat ja kunnat pakotetaan ottamaan käyttöön rekrytointilisät ja muut, kuitenkin niiden pitäisi kohdentua koko kentän pitovoimaan, rahaa siis on, mutta sitä ei haluta ohjata suoraan sotealan palkkoihin.joku tässä ei nyt täsmää....

No aika näyttää,kuinka tässä käy...mutta,vastaus on Ei,emme suostu enää.

Yt. Ulla