Eihän jätetä yksin ketään?

Hei vaan

Syyskuu alkaa olla ohi,lokakuu alkaa. Nyt jos koskaan on siis virallisesti syksy. No sitten talvi ja taas kevät jne. Tänään minua resonoi moni ajatus,otsikko oikeastaan ohjaa eteenpäin...Eihän jätetä ketään yksin? Ei työssä,ei luottamustoimissa,ei koulussa,eikä päiväkodissa...valitettavasti,meitä suomalaisiako? vaivaa hassu tapa nonseerata kanssa kulkijat. Itseasiassa hyvä syntyy kohtaamisesta,vierellä kulkemisesta ja lähellä olosta,ei ulkopuolelle sulkemisesta. Olen toistuvasti itse ollut viimeisten kuukausien aikana eräässä asiassa paitsiossa,olen kysynyt neuvoa,odottanut vastausta,kysynyt uudestaan ja jopa antanut moitteita...miltä tuntuu. Mutta ei,ihan hiljaista,ei mitään vastausta. Mutta eipä hätiä tekoäly lopulta auttoi tässäkin ja kertoi miten toimia. Lupasin itselleni,että en tästä ärsyynnyt,tunnustan,tein sen. Koska on muutamia asioita,joiden vuoksi kiusaamis tai nonseeraamiskulttuuri yhteiskunnassa pysyy yllä...se,että ei edes vaivauduta vastaamaan ja huono käytös.

Mutta,nyt asia on edennyt,ja minulle on myönnetty ero luottamustoimesta,hyvä niin.

Äsken kuuntelin upeaa Satu Taiveahoa TV haastattelusta, ehkä toistan samoja teesejä tavallaan,kyllähän asiat voi harmittaa ja tuntua epäoikeudenmukaiselta,mutta ei anneta sen jäädä olotilaksi. Vaan katsotaan eteenpäin. Tuleen makaamaan jääminen ei ole sen väärtti,kiitos 2009- 2025 ajasta.

Eihän kuitenkaan jätetä ketään yksin,eihän?

Yt. Ulla