Loma lähellä, loistava työelämäkö?

Hei vaan

Niin on kesäkuu jo pitkällä ja itselläkin loma aika lähellä, vielä viisi työpäivää ja sitten viisi ihanaa viikkoa lomaa. Ja kylläpä sitä onkin odottanut, ei sillä, työssä tapahtuu ja kaikenlaisia uusiakin juttuja on tullut vastaan, ja mikä parasta, huikeiden kollegoiden kanssa tekemässä arkea. Mikäs siinä.

Mikä on ollut tässä alkukesässä sitä erilaista, on ennenkaikkea omassa itsessä tapahtuneet muutokset, ammatillisuuden kasvu uuteen tehtävään sekä myös se, että on melko selkeä kuva omasta tekemisestä ja siihen kohdistuvista odotuksista.

Olenkin miettinyt sitä, kuinka valmiita olemme antamaan uudelle tilaa? aikaa perehtymiselle? tai sille, että jonkin aikaa mennään epävarmuudessa? Valitettavsti työn kiire maailma nykyään tuppaa myös vähentämään epävarmuuden sietämistä ja sivusta seuranneena erilaisia keskusteluita ja kokemuksia, voi olla että meillä ammattilaisilla on pysähtymisen paikka. Monet alalle tulevat voivat olla jo ihan aikuisia ja kenties uranvaíhtajia, tai nuoria, joille ei vielä edes kesätöistä ole syntynyt kokemusta, koska aika tavallista tuntuu olevan, että alle 18 v. ei kesätöitä saa. Tästä syystä opinnot voi jo olla aika pitkällä tai jopa valmiita, mutta varsinaista kokemusta työstä ei ole. Ja kun arki on kiirettä "melkein valmis" hoitaja, ajatellaan olevan jo "vanha tekijä". Ja niinhän se ei tosiaankaan ole.

Tunnistan myös sote alan epäavarmuuden lisänneen sitä, että resilienssi sietää sitä voi olla aika vähäistä. Mutta yksikin ei toivotuksi kollegaksi leimaaminen tai huonon kokemuksen saava kesätyöntekijä on valtava menetys alallamme. meidän pitäisi erityisesti nyt tässä vaikeassa ajassa osata ottaa joka tulija vastaan siten, että hän tulee uudestaankin. 

No miten? Kun aina on "kiire" ja aina on sitä tai tätä jne.? Sanoisin että hyvällä kohtaamisella ja myötäelämisen kokemuksella. Entäs jos tuossa olisin minä? Mitä toivoisin kollegoilta?

Alalla oleva "maine" saattaa olla myös alalla syntyvää, vai mitä ajattelet?

Kollegiaalisuus on arvo, josta on syytä pitää kiinni, sitä on syytä vaalia ja jopa korostaa, monessa mutkassa. "Kiire"- tilanteissa pari työskentely, avoin keskustelu ja ohjaaminen on huomattavasti tuloksellisimpia kohtaamisia, kuin se että oletetaan, että tulija osaa jo.

Tähän toivoisin jokaisen kiinittävän huomiota omassa työssään. Itse olen saanut viimeisen vuoden kasvaa tehtävääni loistavien tukijoukkojen keskellä, on annettu aikaa, vastuuta vähitellen jne. Siksi tämä tiukka alku kesä, on kaikkiaan sujunut hyvin, varmuudella ja levollisuudella. On myös tärkeää, että rohkeasti puhumme tästä, niistä kokemuksista, joita työelämä tänä päivänä tarjoaa, oli ne sitten kriittisiä tai loistavia. Vain sitä kautta voimme luoda parempaa työarkea.

Innostuneena jo odotan syksyllä alkavia YAMK opintoja Työelämän eettisen ja kestävän kehittämisen opinnoissa. Kokemus, puhe, tekeminen ja aitous....siitä tehdään arvostavaa hyvää työelämää.

yt. Ulla