Ajatuksia

Share |

Maanantai 11.4.2022 klo 20:24 - Ulla


Iltaa (230 071)

- Olipa mahtavaa viimeviikolla, kun hyvinvoinnin- ja terveydenedistämisen lautakunta vietti aikaa yhdessä, keskustellen arjesta, tavoitteista ja näkemyksistämme. Jo viime joulukuulta peruuntunut ilta vietettiin nyt. Puheenjohtajakauteni on nyt noin puolessa välissä ja hieno nähdä, että keskustelua syntyy ja saamme aikaan mahtavaia päätöksiä tulevaa varten. 

- Sotelakko on täällä, raskasta on. Vaikka lakko itsessään ei koske perusterveydenhuoltoa, vaikutukset tuntuvat kyllä. Tänään huomasin ajattelevani, että olisipa jo kesä ja loma, ehkä koskaan en ole kaivannut niitä niin, tiedossa pitkä loma. Jos koskaan, niin nyt olen huolissani sotehenkilöstön tilanteesta, aika pian ensimmäisen sovintoesityksen jälkeen valtakunnansovittelija päätyi ehdottamaan sovittelulautakuntaa. Vaikka oltiin kaukana, olisiko voitu yrittää lujemmin?

- Siellä arjessa jokapäiväinen pula henkilöstöstä on todellinen, vaihtoehtona on palkata suoraan firmoista, joita on syntynyt lukuisia. Kustannukset niistä tietysti ihan toiset, kuin suoraan palkatut, samalla myös esimiesten työmäärä kasvaa ja kasvaa, koska tulijat pitää haastatella ja perehdyttää, yhä uudelleen ja uudelleen. Usein he vaihtuvat lyhyin väliajoin, vaikka hyviä tyyppejä ovatkin, sykli ja hinta vain kasvavat. Se ei tietenkään ole tulijoiden vika, vaan markkinat on luotu näin, mahdollisuus on tässä. Kukapa siihen ei tarttuisi. Soteliikkuvuus on ihan erilaista nykyään, on mistä valita. jne.

- Mitä isossa kuvassa ydintyöyhteisöjen kaventuminen ja hajoaminen tuo työhyvionvointiin? Millaisia jaksamisen haasteita se tuo ydinryhmille? Kuka kantaa kokonaisvastuun ja vastuun kehittämisestä? Entä miten käy lähiesimiesten jaksamiselle, veto- ja pitovoimalle? Voi käydä huonosti. Pitäisikö olla huolissaan? Pitäisi, todellakin.

- Samaan aikaan luemme lehdistöstä, että soteministeri Linden ehdottaa "pakkolakia" henkilöstön työhön saamiseksi? Ei ole todellista, eikö tosiaan yhteiskunnassa muita keinoja nähdä? jos ensin koitettaisiin neuvotella, sovitella ja keskustella, onko sitä tehty? ei riittävästi. Vasta tammikuussa valmistuin itse sovittelijaksi ja ymmärrykseni siitä on hiukan toinen, harvoin ensi yrittäminen sovinnosta menee maaliin. En voi ymmärtää tällaista ota tai jätä- politiikkaa, se on kovin lyhytnäköistä ja seuraukset ovat merkittäviä. Tämäkö on arvovalinta hyvinvointi Suomessa, kysyn vaan?

- Nyt vaan koitetaan mennä päivä kerrallaan, ajattelematta liikaa tulevaa. Ensimmäinen etappi on saada yhteisymmärrysaikaan palkkaneuvotteluissa, se saadaan, jos yritetään. Toisekseen, yritetään hallita arkea ja varmistaa, ettei potilasturvallisuus vaarannu, ettei inhimillinen hinta ole liian korkea, tässä valtapelissä. Siitä vastuussa ovat kaikki osalliset. Kolmannekseen, uskon, että kesä tulee, tänäkin vuonna.

Pidetään huolta itsestämme ja tosistamme, ei rikota hyvää vaan rakennetaan parempaa. 

yt. Ulla 

Kysymysmerkki, Ajatella, Kysymys, Ajattelija


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini