Jouluntunnelmaan...

Share |

Lauantai 1.12.2018 klo 11:41 - Ulla


Mukavaa joulukuuta x (150614)

Näin syksy taittuu pikkuhiljaa talveen, vaikka kun ulos katsoo ei vielä varsinaista talvea ole. Mutta, lähestyvä joulu on saanut monet laittamaan ulos, ikkunoihin yms. kausivaloja, ikäänkuin illan pimeys muuttuu ”satumaisemmaksi” valomereksi. Ihastuttaa, koska tämä pimeys saa kyllä mielen painumaan, mutta ihanaa että yhdessä siihen vastataan, vaikka valomerellä. Kiva kulkea tuolla ja ihastella ihmisten kotien, kylien ja keskustojen valoja, joitakin hyvin taidokkaitakin...nautitaan niistä.

Monenlaista on taas vallalla, itse odottelen luottavaisin mielin vuodenvaihdetta, se kuntayhtymä muutos on ihan tuossa,likellä...mitä se kellekin tuo, jää nähtäväksi mutta, omalla kohdalla ihan levollinen mieli. Olipa muuten huikeeta taas käydä eräässä paikassa kouluttamassa ja yhdessä tekemässä heidän näköisiä pelisääntöjä työhön...kivoja ihmisiä, jotka uskaltavat puhua työstään kun heitä houkuttelee siihen, taisi olla jo neljäs kerta kun heitä tapasin...työstä puhuminen siten, kun asiakkaat, työnantaja ja hyvät työkäyttäytymisen säännöt edellyttävät on aika haastavaa. Miten päästä irti minä ajattelusta, vain omasta näkökulmasta?. Se että reilusti puhutaan asiakkaan odotuksista, työnantajan odotuksista juuri sinulle, ei välttämättä ole helpoin näkökulma kehittää työtä. Mutta se pitää tehdä, jos aidon oikeasti halutaan saada toimiva yhteisö, joka tuottaa kaikille hyvää tulosta, aineellista ja aineetonta...oikeasti asiakkaallekkin. Siihen kun yhteisö pääsee, sen sanottamiseen, ollaan jo otettu iso askel. 

Työyhteisökäyttäytyminen ei ole kovinkaan kaukana lasten ja nuorten koulumaailman, nettimaailman asioista. Koulukiusaaminen on vakava asia,törmäsin siihen taas ja toivoisinkin että yhteiskunta ottaisi asian vakavasti. Tällä hetkellä olemme ikäänkuin jälkihoidossa, jos sellaisessakaan...vahinko on jo olemassa, aikuisen, lapsen, nuoren mielessä kun vasta aletaan selvitellä...syyllistä...Mielestäni aivan väärä tapa, kun asiaan tulisi puuttua 0-toleranssina jo pienen asiattoman puheenkin  tasolla. Itse sitä yritän kovasti opetella, koska meistä jokainen, ihan jokainen siihen varmaan joskus syyllistyy, ajatuu joskus...kiireessä, stressissä, epävarmuudessa tms.tilanteessa. Ainakin minä. Entä sinä? Jo esimerkiksi viesteihin vastaaminen, miten se tehdään vai tehdäänkö lainkaan? vastaanko siihen mitä kysytään? Eräs viisas aikanaan sanoi, että on hyvä pohtia mitä tietty käytös palvelee käyttäjälleen?  Ja miten muut ympärillä suhtautuvat? puuttumattomuus on usein hiljaista hyväksymistä toimintatavalle, vaikka sitä sellaiseksi ei ajattelisi. Puuttuminen edellyttää suurta rohkeutta. Tällaiset ilmiöt ovat aikuisten maailmassa, työssä ja harrastuksissa ihan tavallisia, no olen aiemminkin pohtinut täällä sitä, haluaisinko itse  olla mukana? Ja Missä? Jokainen meistä itse sen päättää, minä en halua. Toimin siis aktiivisesti välttäen tällaista, joka taas ei tarkoita sitä, etten näkisi sitä tai olisi siitä huolissani...joskus vaan on omalle ratkaisulle enemmän tilausta, on hyvä pohtia mikä milloinkin on minkäkin arvoista. Mihin sitä energiaansa käyttää...ja mitä toiminnallaan viestittää.

Eräs upea kollega vaikuttamisen maailmasta, oli juuri eilen kirjoittanut,ettei jatkossa hyväksy omalla face sivullaan negatiivisuutta, vaan poistaa ne,ihan huikean hieno päätös, näin teen myös itse vaikka hyvin harvoin sellaista kohtaan facessa mutta muuten kyllä. Syystä että, roolini ei ole saman kaltainen, kuin tuolla arvostamallani tyypillä.  Opettelen myös jatkuvasti huomaamaan itsessäni ne kohdat, joissa voin syyllistyä tuohon ja toimin niitä estääkseni, en viitsi mennä edes mukaan yleiseen negatiivisuuden lietsontaan missään. Olen valmis pahoittelemaan huonoa käytöstäni, pyytämään anteeksi ja jos sen vaan tunnistan, pidän sitä suurena oppimisen paikkana itselleni. On tärkeää osata inhimillistää itsensä suhteessa maailmaan, täydellinen ei todellakaan voi olla mutta tiedostava, ennenkaikkea omasta tekemisestä. Koska vain sen voi muuttaa, asenteen ja suhtautumistapansa voi valita, kuten eräs toinen arvostamani ihminen taannoin sanoi.

Palatakseni vielä tuohon kiusaamiseen, josta juuri hiljattain luin sydäntä särkeviä tarinoita, vetoan sinuun aikuinen....älä hyväksy puuttumattomuutta. Älä hyväksy edes sanoissa ympärilläsi toisen aliarvioimista, tyhjäksi tekemistä, huonoa käytöstä, ole siis rohkea. Sillä ne vahingot, joita toisen väheksyminen tavalla tai toisella aiheuttaa, ei koskaan häviä mielestä. Oli se syy sitten mikä tahansa, myöskin ne kiusaajat kiusattu muistaa aina. Meidän aikuisten tehtävä on puuttua, ei ole muuta mahdollisuutta, auttaa lasta, nuorta ja tosiamme elämässä eteenpäin. Sillä yhteiskunta, toimintakulttuurimme on sellainen, kun me olemme. Silloin siis pitää pyrkiä 0- linjaan kiusaamisessa, sanoilla tai teoilla.

Julistetaan joulukuu hyvän mielen teemakuukaudeksi, ja haasta itsesi, puutu siihen mitä näet, ole rohkea, niin työssä,koulussa, päivähoidossa, yhdistyksissä, ympäristössä...toki aina miettien miten. Puheeksi ottaminenkin auttaa, ehkä herättämään...missä sitä onkaan mukana ja  mitä mahdollistaa.

Iloista joulun odotusta meille kaikille

t. Ulla 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini