Syyskuu ja syksyiset ajatukset

Hei

Olipa hyvä hetki palata hetkeksi...tosiaan, arki pyörii ja monenlaiset asiat ovat mielessä. ehkä tärkeimpänä sotehenkilöstön saatavuus, koska...kun jokainen osaltaan on oikeassa syissä ja vastuissa, tässä tilanteessa. Samaan aikaan mukana on tullut lieveilmiöitä, joihin olisi hyvä kiinittää huomiota...ihan jokaisen.

1. Se miten alasta puhutaan, miten sitä negatiivisesti nostetaan, milloin kenenkin suulla, Onko vetovoimatekijä?entä pitovoimatekijä? Ei tarkoita, ettei haasteista voi puhua, mutta miten, se on se juttu.

2. Se, miten palkat esitetään julkisesti, on hyvä muistaa, että tulee puhua tehtäväkohtaisesta peruspalkasta, jonka päälle tulee vuorolisät ja palvelusuhdelisät (ikälisät). Koska, näinhän tehdään muillakin aloilla, samalla ollaan tasapuolisia. Tosiasia on, että lähihoitajan peruspalkka on 2100- 2400 €/kk ja verojen jälkeen jää? Sairaanhoitaja taas 2400 - 2700€ ja siitä jää? Tätä edeltää 3,5 vuoden opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa (lähihoitaja) ja 3,5 vuotta ammattikorkeakoulussa (sairaanhoitaja).  Lähiesimiesten palkat taitavat olla 3200- 3700€/kk ja niihin ei tule mitään vuorolisiä. Koulutusta tarvitaan rutkasti lisää ja tietysti johtamisosaamista (yleensä 1,5-3 vuotta lisää).

3. Se, miten työt on jaettu ja järjestetty? Monissa paikoissa on tukityö alasajettu, ei ole sihteeriä, ei siivoojaa, ei ruokahuoltoa tai huoltomiestä, logistikkoa tms. Vaan kaiken tekee lh, sh tai esimies. Eikö olekin aika käsittämätöntä? esh vielä tukipalvelut ovat säilyneet, mutta pth ja hoivapuoli, kotihoito, ei niinkään...

4. Se, miten työt on johtamisen näkökulmasta järjestetty, nimittäin esimiehelle kuuluu mm. rekrytointi kaiken lisänä, ja sitä tehdään aika paljon. Tai mahdollistuuko oikeasti johtamien, onko sille aikaa riittävästi?

5. Markkinat ovat myös jotenkin vääristyneet, keikkafirmat ovat myös hoitotyössä ja maksavat työnantajalle aika paljon euroja, lisäksi työpaikka soppailua on ilmassa, haetaan paikkaa, ollaan päivä pari ja jatketaan matkaa, sitä edeltää valtava määrä työtä työpaikalla, rekrytointia, sopimuksia,tunnusten hakemista jne. ja sitten käy niin, että, naapurissa saa enemmän tms. eikä työntekijä jääkään. Työyhteisön ja kaikkien kannalta aika haastava asia, jättää ilmaan monia kysymyksiä.

6. Sote muutos, potilaan näkökulmasta... kaikki haluaa lääkäriin, ja sitä palvelua ei kaikille taas ole tarpeen, samaan aikaan on kehitetty, tutkittu ja vaikuttavuudeltaan päteväksi havaittu, sairaanhoitajien ja ja fysioterapeuttien suoravastaanotot, sähköiset asiointikanavat, omahoito, moniammattillisuus jossa potilas on yksi itsensä aktiivinen toimija...no kritiikkiäkin saamme lukea reippaasti. Mutta hyvä on oivaltaa, että terveyspalvelut ovat todellisessa murroksessa. Yhteistyö ja moniammatillisuus ovat edellytys, nyt keskustelu on siinä, onko lääkäreitä vai ei? Uusien tapojen opetteleminen ei ole kenenkään keksimää, vaan oikeasti, siihenhän sote uudistuksella pyritään, koska rahaa ei ole, ei henkilökuntaa tarpeeksi, ikäjakauma muuttuu, huoltosuhde on nykyisin erilainen ja sairastaminen on monimutkaistunut. Tarvitaan väliintuloa ja yhteistä välittämistä ihmisestä jo paljon aiemmin kuin ennen, ja siinä olemme itse aktiivisia osallisia, ihan jokainen. Muutos ottaa aikaa kauan, mutta se vääjäämättä etenee.

Emme siis ole ratkaisemassa yhtä yhtälöä, jossa vain raha puhuu, vaan kokonaisuutta, rakenteellista uudistusta. Ja jotenkin koen, että sitä ei nähdä. Ei pakkolaki tai lakko-oikeuden rajoittaminen asiaa korjaa, ei pelkkä raha vaan kokonaiskulttuurimuutos. Tarvitaan yhteinen tahtotila ratkaista tämä, tarvitaan sinut ja minut! Lähdetkö mukaan?

yt. Ulla