Oodi Hoitotyölle

Share |

Keskiviikko 2.6.2021 klo 6.53 - Ulla


”Kuka minua hoitaa”...

Uskon vahvasti kehittämiseen ja siihen,että hoitotyössä näyttöön perustuva hoitotyö on se,mihin hoitotyön kehittämistä tulee viedä. tutkittu tieto ja sen jalkauttaminen arkeen on edellytys hyvälle ja laadukkaalle hoidolle. Olen aina ajatellut niin ja toiminut sen parhaaksi. Työssäni myös tämä näkyy, hoitotyön keinojen valinnassa. Tässä päivässä sairaanhoitajat ja muut hoitoalan työntekijät, ovat korkeastikoulutettuja osaajia, joiden toimintaan tuleekin luottaa. Mutta meistä on pula, laajasti koko Suomessa...millä se ratkaistaan?

Monesti keskusteluissa vilahtelee palkka, osaaminen, työperäinen maahanmuutto, mitoitus, rakenteet, työnantajan maine jne. Tärkeitä näkökulmia, joiden vaikutus osaltaan on ihan totta. Vasta tällä viikolla eduskunnassa kuultiin,että palkka-asiat päätetään työmarkkinapöydissä, kyllä, mutta...

Kuultiin myös,että valtio on mm.korona-aikana nostanut valtion avustuksia, käytettäviksi eri asioihin ja tarpeisiin, miten ne kohdentuu, on kuntien asia. Tai millaisia säästötavoitteita asetetaan, on myös kuntien asia. Voiko vähällä saada enemmän,kun miettii nykyistä tarvetta? Ja ,vaikka ennen kulut oli pienemmät ja kaikki oli  hyvin, niin terveydenhuollon kustannukset ovat kasvaneet ja mikä tietysti hienointa,yhä useampaa voidaan hoitaa. Mutta yhtälö ei oikein toimi. Ennen oli silloin, palvelut oli ehkä erilaiset, mutta tilanne on aika erilainen tänään. Maailma on muuttunut.

Osaamisen osalta, jo nyt sh koulutus on 3,5 - vuotinen ja edellyttää yo-tutkintoa tai lähihoitaja opintoja alle (jotka myös 3 vuotta). Eli peruskoulun jälkeen sairaanhoitajat opiskelavt kaikkiaan 6.5 vuotta.

Työperäinen maahanmuutto, erittäin tervetullutta ja siihen tulee liittää tietysti ammmatin päivitys heti Suomessa. Monista maista tullessa ammattitutkinto on hyvin kaukana Suomen sh- pätevyydestä, meillä pätevyysvaatimukset ovat paljon korkeammat. Mutta isompana ongelmana näen tässä, haasteen prosessin kehittämisessä sujuvaksi, jotta kotoutuminen tulee sujuvaksi. Sen eteen tulee vielä ponnistella.

Mitoitusta on vasta säädetty eduskunnan toimesta hyvä niin, ongelmaksi tulee vain se,että hoitajia ei ole. Rakenteet monissa paikoissa ovat ajaneet tilanteen sellaiseksi, että hoitajat vaihtavat alaa. Ei ole kuin hetki aikaa, kun meilläkin keskusteltiin siitä,että sairaanhoitajan työnkuva ei voi olla pyykinpesua,kotitöitä jne. kun samaan aikaan asukkaat tarvitsisivat sairaanhoitoa. Mutta rakenne oli ajettu tähän, jostain syystä, nyt sitä taas puretaan. Arjessa kuitenkin, resurssien oikea käyttö ja kohdentaminen tuo sitä kustannustehokkuuta, sekä työllistäviä vaikutuksia laajemminkin.  Meidän tulisikin tukea työllistymistä monin tavoin tässä hetkessä ja ottaa mukaan myös tukipalvelutyö, todellinen moniammatillinen työyhteisö. Näin vähäinen hoitotyön resurssi kohdentuu oikein,siihen mihin tarvitaankin.

Kaikki nämä edellä mainitut asiat ova totta, mutta isoin pulaaan johtava syy on ollut ehkä  arvostuksen puute, vaikka toisaalta kansalaiset sanovat arvostavansa hoitotyötä. Se miten terveydenhuollon työnantajista ja työstä puhutaan, saattaa hyvinkin vaikuttaa arvostuksen kokemukseen. Miten työstä puhutaan ylipäänsä?  Kuka haluaa olla työssä,jossa leimautuu koko ajan siten, että asiat on huonosti? Jatkuva keskustelu asioiden ja paikkojen huonoudesta, jatkuva moite jonoista ja rakenteista? olitpa sitten työssä yksityisellä tai kuntasektorilla. Varmasti kehitettävää on aika paljon, ennenkuin uudet toimintamallit ja tavat tulee arkeen sujuvaksi, mutta ei kaikki ole huonosti, ei tokikaan.

Meillä on paljon hyvää,se tuleekin nostaa esille,jotta tulevat ammattilaiset pysyvät alalla,nyt jos koskaan moni taas jännittää yhteisvalinnan tuloksia. Hakijoita oli, ala vetää kyllä,mutta työelämän ja maineen tulee vastata todellisuutta, jotta alalla pysytään.

Meillä on arjessa upeita kohtaamisia, autetuksi tulemisen hetkiä, mielettömän upeita työyhteisöjä, kollegoita, hyvin hoidettuja potilaita ja perheitä. Hyvää arjen työtä, itse olen onnekkaasti aina saanut tehdä työtä upeiden moniammatillisten kollegoiden kanssa. Ja edelleen on näin nykyisessä työssä.

Mutta näkyykö se hyvä yleensä? Ei ainakaan kovin paljon  puheissa, some teksteissä tai lehtien jutuissa. Ja vaikka rakenteissa olisikin haastetta, niin kannustan pohtimaan puhumisen kulttuuria siitä hoitajan näkökulmasta. Miltä se tuntuu siellä arjessa,työn touhussa? Jaetaankin hyvää,koska sitä on.

Olen melko harmissani tästä kriittisestä keskustelusta ajoittain ja pahoillani meidän hoitajien puolesta. Koitetaan kuitenkin jakaa hyvää ja pitää positiivinen vire yllä, jotta tulevaisuudessakin meitä alan ihmisiä riittää.

Ehkä annan sinulle vinkin, mieti omalla kohdallasi joku hyvä kokemus tai kohtaaminen,perheenjäsen hoidossa tai itsellä, kirjoita siitä lehteen tms. Anna kehujen kuulua.

Yt. Ylpeä Sairaanhoitaja, Hoitotyön esimies 

Kuntavaaliehdokas, Tuusula Sdp 65

Ulla Palomäki


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini