Pala palalta, mun Tuusula

Illan päälle

Kuuntelin äsken Tuusulan kirjaston virtuaalista kuntavaalipaneelia, ja muutama ajatus nousi esille. Meiltä Sdp:stä mukana oli Pormestari Arto Lindberg, ja kuinka ollakaan olimme hyvin samanmielisiä. Kokonaisuutena kysymykset vaihteli, keskusteltiin kulttuurista, Tuusulanjärvestä, ympäristöstä, taloudesta ja jopa arkea helpottavista roskiksista tai niiden määrästä. Mitä pitää lisätä ja kumpi edellä, kasvu vai luonto...aika klassisia kysymyksiä, joissa kiusaus lupauksiin on suuri. Tosiasiassa, ilman kasvua ei ole palveluita, niiden rahoittamiseen tarvitaan verotuloja. Muitakin puolueita oli edustettuna ja yllättävän samanmielistä väkeä oli paikalla, toki monenlaisia unelmia esitettiin, mutta...

Arto nosti esille ehkä tärkeimmän asian kuntapolitiikasssa, pitkäjänteisyyden ja kokonaisuuden, mm. muutamien vuosienkin aikana moni asia on kyllä edennyt, ihan oikeasti, mutta vasta pormestarikaudella olemme  päässeet vauhtiin. Se on vaatinut yhteistä tahtoa ja halua, laittaa kunta liikkeelle. Tokikin ihan mahdottoman paljon on vielä tehtävää ja asioita pitää edistää vahvasti. Nyt on kuitenkin syytä mennä eteenpäin kaikilla osa-alueilla kunnassa,luotava palveluita ja oltava rohkeita.  

Olen aikaisemminkin listannut muuttunutta toimintaympäristöä Tuusulassa sekä monia onnistumisia, mm: asuntojen määrä, terveet tilat,väestön muuttovoitto vihdoin + merkkinen, osbu ja sen tuomat monet upeat liikunta- ja virkistyspaikat, luonto ja luontoarvot,  urheilukeskuksen kehittäminen sekä monet paikalliset, pienetkin asiat mm. lampien tila  vaikka Jokelassa. Ei ihan pieniä asioita... Onkin hienoa olla ollut mukaan kuntakehityslautakunnassa koko kausi, kaavoja on edennyt valtavasti ja uutta on saatu aikaan. Hyrylä on tällä kaudella todella muuttunut, vielä kun saadaan kaupalliset palvelut ajantasalle niin sitten on hyvä. Kellokoskelle rakennetaan uutta kaupallista keskittymää, ruukin alue on kulttuuri nähtävyys ja vähitellen sielläkin saadaan tontteja myyntiin. 

Mutta erityisesti minun mieltä lämmittää yksi aika pikku juttu, Jokelassa on taas uimaranta, keskellä kylää ja kaikkien käytössä, onko vähän huikeeta?! Omat parhaimmat lapsuusmuistot liittyy nimenomaan juuri siihen, uimakoulut ja helteiset päivät sen rannalla. Koska lapsuudessaan aina oli ihan pelkästään hellekesä, tai niin ainakin muistelen....vai haluan muistaa, mutta joka tapauksessa, menneellä viikollakin ranta oli ihan täynnä väkeä. Olen siis Jokelasta kotoisin, nyt asun Nuppulinnassa ja työskentelen koko Keusoten alueella. Jokelassa myös keskustan kehittyminen viimevuosina mahdollistaa radanvarsiasumisen ja sieltä on helppo käydä vaikka työssä Helsingissä. Juna vie ja jatkossa useamminkin kun rata työt etenevät.

Kokonaisuus ja kokonaisuuden edistäminen on tärkeää, vaikka oma alue onkin erityisen miellyttävä. Hienoa,että uimarannan toteutuminen mahdollistui yhteistyössä. Nämä ovat niitä arjen pieniä asioita, joihin jokainen kuntalainen voi osallistua, ja niitä onkin toteutettu. 

Oikeastaan myös tuo kuva tuolla ylhäällä etupaneelissa kertoo politiikan näkökulmasta vaikuttamisessa, pala palalta, rakennetaan yhteistyössä kuntaa. Tarvitaan kaikkien tahtoa tai ainakin enemmistön, mutta lisäksi kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Pitää uskaltaa päättää ja seisoa päätösten takana.  Se ei aina ole helppoa, eikä ainakaan vaalien alla. Kiusaus luvata asioita on suuri, tosiasia kuitenkin on, että politiikkaan tarvitaan rakentajia, ihmisiä jotka pyrkivät parempaan ja eteenpäin, näin itse ajattelen. Haluaisinkin lupausten rinnalle esityksen siitä, mistä se raha otetaan, mitä vähennetään, jotta jokaisen lupaukset lunastetaan? Sitä kuulee todella vähän, oikeastaan ei ollenkaan. Mutta tosiasia on, että kuntatasolla monessa asiassa se tavallisin vaihtoehto voi olla ihan hyvä, ei liian korkeaa tai ei lainkaan, vaan kaikille sopivasti. Kunnan tehtävät on ensisijaisesti turvata lakisääteiset palvelut ja sen lisäksi sitten hyte toimintaan tähtäävät asiat. Siten voimme hillitä raskasta palvelutasoa tai sen kasvamista.

Tuo pala palalta kuva myös kuvaa, näkökulmien moninaisuutta ja sitä, että, kun halutaan saada yhteistä näkökulmaa, se edellyttää arvostavaa kohtaamista, myös erimielisten kanssa. Tästä olemme kuulleet viimeaikoina mediassa puhuttavan paljon, millainen keskustelukulttuuri meillä yhteiskunnassa on? Mielestäni sitä olisi varaa parantaa. Pidetään siis huolta, että tulevaisuudenkin päätöksenteko on rakentavaa, ei hajoittavaa. Siten varmistamme lapsille ja lapsenlapsille turvallisen ympäristön, kaikilla tasoilla, Niin fyysiseti kuin psyykkisestikin.

Olenkin käytettävissä yhteistyöhön yhdessä, numerolla 65.

yt. Ulla