Luopuminen

Share |

Perjantai 28.12.2018 klo 20:36 - Ulla


Hei vaan

Näin ollaan saavuttamassa tämänkin vuoden päättyminen, samaan aikaan koen luopumista ja on pitänyt hetken aikaa miettiä mistä olen luopumassa? Ja millä ajatuksella? Mitä tuli tehtyä ja mitä tästä eteenpäin?

Olen tehnyt osastotyötä oikeastaan koko urani, esimiehenä ensimmäiset 10 vuotta pelkästään ja ihan viimeiset kaksi vuotta lisänä kotisairaalan päivittäisjohtaminen. Siis 12 vuotta lähiesimiestyötä takana, tai tuli jo elokuussa.

Olen koulutukseltani somatian puolella epätyypillisesti suuntaunut mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyöhön, lisäksi olen työnohjaaja ja työyhteisökouluttaja. Esimiehenä olen pyrkinyt kehittämään itseäni koko urani ajan ja mielestäni ole siinä onnistunutkin ihan kivasti. Olen suhtaunut tekemääni työhön kaikella arvokkuudella ja aina tosissani, haluan tehdä esimiestyötä, edelleenkin. Koska uskon siihen, että teitpä mitä tahansa, sinun on haluttava sitä. Jos sen menettää, kannattaa pysähtyä kuulemaan itseä.

Olen lisäksi aktiivisesti harrastanut jo 15 vuotta hoitotyötä, osallistunut monenlaisiin koulutuksiin, yhteistyökuvioihin, luottamustehtäviin, vienyt aktiivisesti laadukasta ja eettistä hoitotyötä eteenpäin. Ammattiyhdistystoiminnassakin olen ollut aiemmin mukana, en enää. Olen ollut ja haluan jatkossakin olla hoitotyön, laadukkaan ja eettisen hoitotyön puolestapuhuja, asiakas edellä. Uusi tehtäväni varmasti antaa minulle siihen huikeita mahdollisuuksia.

Mistä sitten olen luopumassa? Osastomaailmasta tai ainakin sen intensiivisestä osasta, olen vaihtamassa työtäni liikkuvaan, alueelliseen lähijohtamiseen jossa minulla on 5 toimipistettä, miten se onnistuu? en vielä tiedä? Mitä minulta tullaan odottamaan ja mitä minulla on antaa? Itseohjautuvuuden työkenttä on edessäni, ikäänkuin annetusti ja haluankin kutsua, haastaa kollegat siihen mukaan. Voimme yhdessä luoda mahdollisuuden, huikean sellaisen.

Olen aina kysynyt, miten työntekijät auttavat minua onnistumaan esimiehenä? se on hyvin vaikea kysymys, johon ei kovin helposti tule vastauksia, mutta muutamia arvokkaita olen matkani varrella kuullut..."kaksipuolinen luottamus", "reiluus", "puhun avoimesti", " en mene kaikkeen mukaan", "kysyn ja varmistan asioita suoraan" jne. Näiden sanojat ovat olleet hyvin merkittäviä hoitajia, suhteessa ammatillisuuteen, kykyyn refelektoida itseä ja arvostaa työyhteisöä. Toivon, että tällaisista ajatuksista jatkossakaan en luovu, enkä uskokaan niin. Tarvitsen siis teitä kaikkia, jotta yhdessä onnistumme luomaan Alueellisen, oikeudenmukaisen ja tasavertaisen toimintaympäristön koko kuntayhtymän asiakaskunnan käyttöön.

Mistä sitten olen valmis luopumaan? Olen jollakin tavalla valmis menemään eteenpäin, luopumaan joistakin ilmiöistä joita ympäristössä kohtaan. Olen valmis sanomaan työkavereille kiitos yhteisestä matkasta, olen valmis tekemään uusien yhteistyökumppaneiden kanssa töitä, olen valmis auttamaan osaltani sinua onnistumaan.

Kissa kiitoksilla elää, mutta kyllähän se mieltä lämmittää, vai miten se meni...kiitos sinulle ja muistathan jatkossakin, kiitos on aina kaksipuolinen lahja, jota me molemmat tarvitsemme, aidosti. Esimies tarvitsee työntekijöitä onnistuakseen ja antaminen on aina kahden kauppa, siinä meillä suomalaisessa työnmaailmankulttuurissa on vielä oppimista.

Kiitos <3

t. Ulla


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini